5 luku

Vuorisaarna: Jeesus julistaa, ketkä ovat autuaita 1 – 12, sanoo opetuslapsiaan maan suolaksi ja maailman valkeudeksi 13 – 16, opettaa lain pysyväisyyttä 17 – 20, selittää viidettä käskyä 21 – 26, kuudetta käskyä 27 – 30, puhuu avioerosta 31,32, kieltää vannomasta 33 – 37, käskee kostamaan pahan hyvällä 38 – 42 ja rakastamaan vihollisia 43 -48.

1 Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

1 Nähdessään kansanjoukot Hän nousi vuorelle, ja kun Hän oli istuutunut, tulivat Hänen opetuslapsensa Hänen luokseen.

1. Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

1. COsca hän näki Canssan/ astui hän ylös wuorelle/ ja cuin hän oli istunut/ tulit hänen opetuslapsens hänen tygöns.

1. COsca hen nyt näki Canssan/ ylesastui hen worelle/ ia quin hen oli istunut/ edheskeuit henen opetuslapsens henen tygens. (Koska hän nyt näki kansan/ ylösastui hän wuorelle/ ja kuin hän oli istunut/ edeskäwit hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.)

2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:

2 Niin Hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen:

2. Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi:

2. Nijn hän awais suuns/ opetti heitä/ ja sanoi:

2. Nin hen auasi suuns/ opetti heite/ ia sanoi. (Niin hän awasi suunsa/ opetti heitä/ ja sanoi.)

3 Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

3 ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

3. Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.

3. Autuat owat hengellisest waiwaiset: sillä heidän on taiwan waldacunda.

3. Autuat ouat ne Hengeliset waiuaiset/ sille heiden ombi Taiuan waldakunda. (Autuaat owat ne hengelliset waiwaiset/ sillä heidän ompi taiwaan waltakunta.)

4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

4. Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen.

4. Autuat owat murhelliset/ sillä he saawat lohdutuxen.

4. Autuat ouat ne murelliset/ sille heiden pite saaman lodhutoxe'. (Autuaat owat ne murheelliset/ sillä heidän pitää saaman lohdutuksen.)

5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

5 Autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan.

5. Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä.

5. Autuat owat siwiät: sillä he saawat maan periä.

5. Autuat ouat ne Siwiet/ sille heide' pite maan * perime'. (Autuaat owat ne siweät/ sillä heidän pitää maan perimän.)

6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä he tulevat ravituiksi.

6. Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillä he ravitaan.

6. Autuat owat jotca isowat ja janowat wanhurscautta: sillä he rawitan.

6. Autuat ouat ne/ iotca isouat/ ia ianouat wa'hurskautta/ sille he rauitetan. (Autuaat owat ne/ jotka isoawat/ ja janoawat wanhurskautta/ sillä he rawitetaan.)

7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

7. Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden.

7. Autuat owat laupiat: sillä he saawat laupiuden.

7. Autuat ouat ne Laupiat/ sille heiden pite saman laupeuden. (Autuaat owat ne laupiaat/ sillä heidän pitää saaman laupeuden.)

8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

8. Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan.

8. Autuat owat puhtat sydämest: sillä he saawat nähdä Jumalan.

8. Autuat ouat ne puchtat sydhemest/ sille heide' pite Jumala' näkemen. (Autuaat owat ne puhtaat sydämestä/ sillä heidän pitää Jumalan näkemän.)

9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

9. Autuaat ovat rauhan tekiät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.

9. Autuat owat rauhan tekiät: sillä ne pitä Jumalan pojixi cudzuttaman.

9. Autuat ouat ne * rauhantekiet/ sille ne pite Jumalan poijaxi cutzuttaman. (Autuaat owat ne rauhantekijät/ sillä ne pitää Jumalan pojaksi kutsuttaman.)

10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

10. Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.

10. Autuat owat jotca wanhurscauden tähden wainotan: sillä heidän on taiwan waldacunda.

10. Autuat ouat ne/ iotca wanhurscauden tähde' waiua kerssiuet/ sille heiden ombi Taiuan waldakunda. (Autuaat owat ne/ jotka wanhurskauden tähden waiwaa kärsiwät/ sillä heidän ompi taiwaan waltakunta.)

11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

11 Autuaita olette, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

11. Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni.

11. Autuat oletta te/ cosca ihmiset pilckawat ja wainowat teitä/ ja puhuwat caickinaista pahutta teitä wastan/ walehdellen minun tähteni:

11. Autuat oletta te/ cosca Inhimiset pilcauat ia wainouat teite/ ia puhuuat caikinaist pahwtta teite wastoin/ walehdellen/ minun techteni/ (Autuaat olette te/ koska ihmiset pilkkaawat ja wainoawat teitä/ ja puhuwat kaikkinaista pahuutta teitä wastoin/ walehdellen/ minun tähteni/)

12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

12. Iloitkaat ja riemuitkaat; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat.

12. Iloitcat ja riemuitcat: sillä teidän palckan on suuri taiwas. Sillä näin he wainoisit Prophetaita/ jotca teidän edellän olit.

12. Ilotcat ia riemucat/ sille teiden palckan ombi swri Taiuasa. Sille nein he wainosit prophetidh iotca teiden edhelen olit. (Iloitkaat ja riemuitkaat/ sillä teidän palkkanne ompi suuri taiwaassa. Sillä näin he wainosit propheettia jotka teidän edellän olit.)

13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

13 ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se suolataan? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

13. Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millä sitte suolataan? ei se enään kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa.

13. TE oletta maan suola: jos suola tule mauttomaxi/ millä sijtte suolatan? nijn ei se myös kelpa mihingän/ mutta heittä pois/ ihmisildä tallatta.

13. Te oletta maan * Soola. Jos nyt sola tule maguttomaxi/ mille se solatan? Ei se mihinge' sitten kelpa/ mutta että se poisheitethen/ ia Inhimisilde tallatan. (Te olette maan suola. Jos nyt suola tulee mauttomaksi/ millä se suolataan? Ei se mihinkään sitten kelpaa/ mutta että se pois heitetään/ ja ihmisiltä tallataan.)

14 Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;

14 Te olette maailman valo. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki kätkeytyä.

14. Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,

14. Te oletta mailman walkeus. Ei sitä Caupungita taita peittä/ joca wuorella on.

14. Te oletta mailman walkeus. Ei taidha se caupungi peitette/ ioca seiso woren päle. (Te olette maailman walkeus. Ei taida se kaupunki peitettää/ joka seisoo wuoren päällä.)

15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

15 Eikä lamppua sytytetä ja laiteta vakan alle vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille huoneessa oleville.

15. Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.

15. Eikä kyntilätä sytytetä ja panna wacan ala/ mutta kyntiläjalcaan/ walaiseman caickia jotca huones owat.

15. Eike mös he ylessytyte kyntelete/ ia pane wacan ala/ mutta kynttelialghan päle/ walghaseman caikillen nijlle'/ iotca hoones ouat. (Eikä myös he ylössytytä kynttilätä/ ja pane wakan alle/ mutta kynttelijalan päälle/ walaiseman kaikillen niille/ jotka huoneessa owat.)

16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaissa.

16. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.

16. Näin walistacon teidän walkeuden ihmisten edes/ että he näkisit teidän hywät työnnä/ ja cunnioittaisit teidän Isän/ joca on taiwas.

16. Nein walijstacan teidhen walkeun Inhimisten edhes/ että he näkisit teiden hyuet töönne/ ia cunnijottaisit teiden Isen ioca Taiuas ombi. (Näin walistakaan teidän walkeus ihmisten edessä/ että he näkisit teidän hywät työnne/ ja kunnioittaisit teidän Isään joka taiwaassa ompi.)

17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

17 ”Älkää luulko, että olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, En ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

17. Älkäät luulko, että minä tulin lakia ja prophetaita päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.

17. ÄLkät luulco/ että minä tulin Lakia ja Prophetiaita päästämän: en minä tullut päästämän/ mutta täyttämän.

17. Elket lulco/ että mine tullut olen Laki eli Prophetij pästemen/ Ja en totta mine tullut pästemen/ waan teuttemen. (Älkäät luulko/ että minä tullut olen lakia eli propheettia päästämän/ Ja en totta minä tullut päästämän/ waan täyttämän.)

18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

18 Sillä totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain eikä ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on toteutunut.

18. Sillä totisesti sanon minä teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.

18. Totisest sanon minä teille: sijhenasti cuin taiwas ja maa cato/ ei pidä wähingän pijrto eikä jocu rahtu Laista catoman/ sijhenasti cuin caicki nämät tapahtuwat.

18. Sille tosin sanon mine teille/ sihenasti ette Taiuas ia maa catopi/ ei pide catoman se wehin boockstaui/ eike mös yxi rachtu laista/ sijhenasti että caiki tapachtuuat. (Sillä tosin sanon minä teille/ siihenasti että taiwas ja maa katoopi/ ei pidä katooman se wähin bookstawi/ eikä myös yksi rahtu laista/ siihenasti että kaikki tapahtuwat.)

19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

19 Joka siis kumoaa yhden näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä tullaan kutsumaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka tekee ja opettaa niitten mukaan, sitä tullaan kutsumaan suureksi taivasten valtakunnassa.

19. Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää, ja näin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.

19. Cuca sijs jongun näistä wähimmistä käskyistä päästä/ ja näin ihmisiä opetta/ hän pitä taiwan waldacunnas wähimmäxi cudzuttaman: mutta joca sen teke ja opetta/ se pitä suurexi taiwan waldacunnas cudzuttaman.

19. Cuca sis yhden neiste wehimiste käskyste pästepi/ ia nein opettapi Inhimiset/ se * wehimexi pite Taiuan waldakunnas cutzuttaman/ Mutta cuca sen teke/ ia opetta/ se pite cutzuttaman swrexi Taiuan waldakunnas. (Kuka siis yhden näistä wähimmistä käskyistä päästääpi/ ja näin opettaapi ihmiset/ se wähimmäksi pitää taiwaan waltakunnassa kutsuttaman/ Mutta kuka sen tekee/ ja opettaa/ se pitää kutsuttaman suureksi taiwaan waltakunnassa.)

20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

20 Sillä minä sanon teille: jollei vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten, ette totisesti pääse taivasten valtakuntaan.”

20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.

20. SIllä minä sanon teille: ellei teidän wanhurscaudenne ole paljon enämbi cuin kirjanoppenuitten ja Phariseusten/ nijn et te tule taiwan waldacundan.

20. Sille mine sanon teille/ Ellei teiden wanhurscaudhen ylitzekieu enämin quin nijnen kirijan oppenutten/ ia * Phariseusten/ ette te woij siselkieudhe Taiuan waldakundan. (Sillä minä sanon teille/ Ellei teidän wanhurskauden ylitse käy enemmin kuin niiden kirjan oppinutten/ ja phariseusten/ ette te woi sisälle käydä taiwaan waltakuntaan.)

21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.

21 ”Olette kuulleet sanotun vanhoille: ”Älä tapa”, ja: ”Joka tappaa ansaitsee tuomion.”

21. Te kuulitte mitä sanottu oli vanhoille: ei sinun pidä tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman.

21. TE cuulitta mitä sanottu oli wanhoille: ei sinun pidä tappaman: mutta jocainen joca tappa/ hänen pitä duomiohon wicapää oleman.

21. Te kulitta mite sanottu oli wanhoille/ Ei sinun pide tappama'. Mutta iocahine'/ quin tappapi/ hene' pite domioho' wicapä olema'. (Te kuulitta mitä sanottu oli wanhoille/ Ei sinun pidä tappaman. Mutta jokahinen/ kuin tappaapi/ hänen pitä tuomiohon wikapää oleman.)

22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

22 Mutta minä sanon teille: jokainen joka (syyttä) vihastuu veljeensä, ansaitsee tuomion; ja joka sanoo veljelleen: Senkin höynä, ansaitsee suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ”Sinä hullu”, ansaitsee helvetin tulen.

22. Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä: raka, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman.

22. Waan minä sanon teille: että jocainen joca wihastu weljellens/ hänen pitä duomiohon wicapää oleman. Ja jocainen cuin sano weljellens Racha/ hänen pitä neuwon ala wicapää oleman. Ja jocainen joca sano: sinä tyhmä/ hänen pitä helwetin tuleen wicapää oleman.

22. Waan mine sano' teille/ että iocahine' quin wihastupi welijense päle/ hene' pite domioho' wicapä olema'. Mutta iocahine' quin sanopi weliens Racha/ hene' pite neuuo' ala wicapä olema'. Mutta iocahine' quin sanopi/ Sine tyhme/ hänen pite heluetin tulee' wicapä olema'. (Waan minä sanon teille/ että jokahinen kuin wihastuupi weljensä päälle/ hänen pitää tuomiohon wikapää oleman. Mutta jokahinen kuin sanoopi weljens rakha (raakki)/ hänen pitää neuwon ala wikapää oleman. Mutta jokahinen kuin sanoopi/ Sinä tyhmä/ hänen pitää helwetin tuleen wikapää oleman.)

23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

23 Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan,

23. Sentähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille, ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan:

23. Jos sinä uhrat lahjas Altarille/ ja siellä muistat/ että weljelläs on jotakin sinua wastan:

23. Jos sine sis wffrat lahias altarille ia sine sielle muistat/ ette sinun welieles on iotakin sinua wasta' (Jos sinä siis uhraat lahjasi alttarille ja sinä siellä muistat/ että sinun weljelläsi on jotakin sinua wastaan.)

24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

24 jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene ensin sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

24. Niin jätä sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.

24. Nijn jätä lahjas Altarin eteen/ ja mene ensin sopiman weljes cansa/ ja tule sijtte lahjas uhraman.

24. iete sinne sinu' lahias altarin eten/ Ja mene ensin sopiman sinun welies cansa/ ia sitte tule wfframan sinun lahias. (jätä sinne sinun lahjasi alttarin eteen/ Ja mene ensin sopimaan sinun weljesi kanssa/ ja sitten tule uhraaman sinun lahjasi.)

25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

25 Sovi pian riitapuolesi kanssa niin kauan kuin olet hänen kanssa tiellä, jottei riitapuolesi luovuttaisi sinua tuomarille ja tuomari luovuttaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja jottei sinua heitettäisi vankilaan.

25. Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinä heitetään torniin.

25. Sowi nopiast rijtaweljes cansa/ coscas wielä hänen cansans tiellä olet/ ettei rijtaweljes sinua anna joscus Duomarille/ ja Duomari anna sinun palwelialle/ ja sinä heitetän tornijn.

25. Soui nopiast sinun ritawelies cans/ coscas wiele tielle olet henen cansans/ etteijke ritawelies anna sinua ioskus domarille/ ia domari andapi sinun paluelialle/ ia sine heiteten tornihin. (Sowi nopeasti sinun riitaweljesi kanssa/ koskas wielä tiellä olet hänen kanssansa/ etteikä riitaweljesi anna sinua joskus tuomarille/ ja tuomari antaapi sinun palwelijalle/ ja sinä heitetään tornihin.)

26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

26 Totisesti sanon sinulle: sieltä et pääse ennen kuin maksat viimeisen pennosen.”

26. Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihenasti kuin sinä maksat viimeisen rovon.

26. Totisest sanon minä sinulle: et sinä pääse sieldä ulos/ sijhenasti cuins maxat wijmeisen ropoin.

26. Totisesta mine sanon sinulle/ ettei sine sielde wlospäse sihenasti ettes maxat wimeisen ropon. (Totisesti minä sanon sinulle/ ettei sinä sieltä ulospääse siihenasti ettäs maksat wiimeisen rowon.)

27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.

27 Olette kuulleet sanotun (vanhoille): ”Älä tee aviorikosta.

27. Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.

27. TE cuulitta sanotuxi wanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.

27. Te culitta ette wanhoille oli sanottu/ Ei pidhe sinun horitekemen. (Te kuulitta että wanhoille oli sanottu/ Ei pidä sinun huorintekemän.)

28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vierasta vaimoa niin, että alkaa himoita häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.

28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

28. Mutta minä sanon teille: jocainen joca cadzo waimon päälle himoitaxens händä/ nijn hän teki jo huorin hänen cansans sydämesäns.

28. Mutta mine sanon teille/ että iocahinen quin catzopi ydhen waijmon päle/ himotaxens hende/ io hen horin teki henen cansans sydhemesens. (Mutta minä sanon teille/ että jokahinen kuin katsoopi yhden waimon päälle/ himoitaksensa häntä/ jo hän huorin teki hänen kanssanas sydämessänsä.)

29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

29 Mutta jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi, sillä sinulle on hyväksi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan eikä koko ruumistasi heitetä helvettiin.

29. Jos oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis heitettämän helvettiin.

29. Jos sinun oikia silmäs pahenda sinun/ nijn puhcaise se ulos/ ja heitä pois tykös: sillä parambi on sinulle/ että yxi sinun jäsenistäs hucutetan/ cuin coco sinun ruumis pidäis heitettämän helwettijn.

29. Jos sinun oijkia silmes pahenda sinun/ nin * puchghais se wlhgos/ ia heite pois tykees. Sille para'bi on sinulle/ ette yxi sinun iesenes hucutetan/ quin coko sinun rumijs pideis heitettemen heluetin tuleen. (Jos sinun oikea silmäsi pahentaa sinun/ niin puhkaise se ulos/ ja heitä pois tykösi. Sillä parempi on sinulle/ että yksi sinun jäsenesi hukutetaan/ kuin koko sinun ruumiisi pitäisi heitettämän helwetin tuleen.)

30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi, sillä sinulle on hyväksi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan eikä koko ruumistasi heitetä helvettiin.

30. Ja jos oikia kätes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitä pois tyköäs! sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis helvettiin heitettämän.

30. Ja jos sinun oikia kätes pahenda sinun/ nijn hacka se poicki/ ja heitä pois tykös: sillä parambi on sinulle/ että yxi sinun jäsenistäs hucutetan/ cuin coco sinun ruumis pidäis helwettijn heitettämän.

30. Ja ios sinun oijkea käthes pahenda sinun/ nin poishacka se/ ia heite pois tykees. Sille parambi on sinulle/ ette yxi sinun iesenes hucutetan/ quin coko sinun rumijs pideis heitettemen heluetin tuleen. (Ja jos sinun oikea kätesi pahentaa sinun/ niin pois hakkaa se/ ja heitä pois tykösi. Sillä parempi on sinulle/ että yksi sinun jäsenesi hukutetaan/ kuin koko sinun ruumiisi pitäisi heitettämän helwetin tuleen.)

31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.

31 On sanottu: ”Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.

31. On myös sanottu: jokainen joka emäntänsä hylkää, hän antakaan hänelle erokirjan.

31. On myös sanottu: jocainen joca emändäns hylkä/ hän andacan hänelle erokirjan.

31. Sanottu mös ombi/ iocahinen quin emendens hylkee/ se andacan henelle erokirian. (Sanottu myös ompi/ jokahinen kuin emäntänsä hylkää/ se antakaan hänelle erokirjan.)

32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

32 Mutta minä sanon teille: (jokainen), joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden vuoksi, saattaa hänet tekemään aviorikoksen, ja joka nai hyljätyn, tekee aviorikoksen.”

32. Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.

32. Mutta minä sanon teille: että joca emändäns hylkä/ muutoin cuin huoruden tähden/ hän saatta hänen huorin tekemän/ ja joca nai sen hyljätyn/ hän teke huorin.

32. Mutta mine sanon teille/ ette iocahinen quin henen emendens hylke/ mutoin quin hoorin tedhen/ hen saatta henen hoori tekemen/ ia ioca sen hylietyn naipi/ hen hooria tekepi. (Mutta minä sanon teille/ että jokahinen kuin hänen emäntänsä hylkää/ muutoin kuin huorintehden/ hän saattaa hänen huorintekemän/ ja joka sen hyljätyn naipi/ hän huoria tekeepi.)

33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'.

33 Vielä olette kuulleet sanotun vanhoille: ”Älä vanno väärin, vaan täytä Herralle valasi.

33. Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: älä vanno väärin, vaan pidä valas Herralle.

33. TAas te cuulitta sanotuxi wanhoille: älä wanno wäärin/ mutta pidä walas Herralle.

33. Taas te culitta/ ette sanottu oli wanhoille/ Ele wanno sinuas walapatton/ mutta anna Herran sinun walas. (Taas te kuulitte/ että sanottu oli wanhoille/ Älä wanno sinuas walapatton/ mutta anna Herran sinun walasi.)

34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

34. Mutta minä sanon teille: älkäät ensinkään vannoko, ei taivaan kautta, sillä se on Jumalan istuin;

34. Waan minä sanon teille: älkät ensingän wannoca/ ei taiwan cautta/ joca on Jumalan istuin.

34. Waan mine sano' teille/ Elkette swingan * wa'nuco/ eike taiuan päle/ sille se on Jumalan istuin. (Waan minä sanon teille/ Älkäätte suinkaan wannoko/ eikä taiwaan päälle/ sillä se on Jumalan istuin.)

35 Älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;

35 älkää maan kautta, sillä se on Hänen jalkainsa astinlauta, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki.

35. Eikä maan kautta, sillä se on hänen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki:

35. Eikä maan cautta/ joca on Jumalan astinlauta: ei myös Jerusalemin cautta/ joca on suuren Cuningan Caupungi.

35. Eike maan päle/ sille hen on Jumalan astinlauta. Eike Jerosoliman päle/ sille se on sen swren Kuninga' caupungi. (Eikä maan päälle/ sillä hän on Jumalan astinlauta. Eikä Jerusalemin päälle/ sillä se on sen suuren kuninkaan kaupunki.)

36 Äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;

36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et voi yhtään hiusta tehdä valkeaksi tai mustaksi.

36. Ei sinun myös pidä vannoman pääs kautta, sillä et sinä voi yhtään hiusta valkiaksi eli mustaksi tehdä.

36. Ei sinun myös pidä wannoman pääs cautta/ sillä et sinä woi yhtän hiusta walkiaxi eli mustaxi tehdä.

36. Eike pääs cautta pide sinun wannoman/ sentehden ettei sine woi yhte hiusta walkiaxi/ eli mustaxi tehde. (Eikä pääsi kautta pidä sinun wannoman/ sentähden ettei sinä woi yhtään hiusta walkeaksi/ eli mustaksi tehdä.)

37 vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.

37 Olkoon sen sijaan puheenne: On, on, ei, ei, sillä mikä menee tämän yli, on paha.

37. Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei; mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta.

37. Teidän puhen pitä oleman: On/ On/ Ei/ Ei: mutta mitä sijhen lisätän/ se on pahasta.

37. Waan teiden puhen pite oleman/ On/ on/ ei/ ei/ Mutta mite sen ylitzen lisetän/ se pahast wlgoslechte. (Waan teidän puheen pitää oleman/ On/ on/ ei/ ei/ Mutta mitä sen ylitsen lisätään/ se pahasti uloslähtee.)

38 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.

38 ”Olette kuulleet sanotun: ”Silmä silmästä ja hammas hampaasta.

38. Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.

38. TE cuulitta sanotuxi: silmä silmäst/ hammas hambast.

38. Te culitta että sanottu oli/ Silme silmest/ hammas hampast. (Te kuulitte että sanottu oli/ Silmä silmästä/ hammas hampaasta.)

39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;

39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahantahtoiselle vastarintaa. Vaan sille, joka lyö sinua oikealle poskellesi, käännä toinenkin.

39. Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.

39. Mutta minä sanon teille: älkät olco paha wastan/ waan joca sinua lyö oikialle poskelle/ nijn käännä myös hänelle toinen.

39. Ja mine sanon teille * Elket paha wasta' seiso/ waan iocahinen quin sinua löpi oikealle poskelle/ nin kienne mös henele toinen. (Ja minä sanon teille. Älkäät pahaa wastaan seiso/ waan jokahinen kuin sinua lyöpi oikealle poskelle/ niin käännä myös hänelle toinen.)

40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;

40 Ja sille joka tahtoo käydä oikeutta kanssasi ja ottaa ihokkaasi, jätä vaippasikin.

40. Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.

40. Ja joca sinua tahto oikiuden eteen ja otta sinun hames/ nijn salli myös hänelle muukin waate.

40. Ja sille/ ioca tacto sinun oikeuden eteen wetä/ ia sinun hames otta/ salli henen mös capu. (Ja sille/ joka tahtoo sinun oikeuden eteen wetää/ ja sinun hameesi ottaa/ salli hänen myös kaapu.)

41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

41 Sen kanssa, joka pakottaa sinut kulkemaan yhden virstan, kulje kaksi.

41. Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.

41. Joca sinua waati peniculman/ nijn seura händä caxi.

41. Ja ioca sinua wati ydhen penicwlman/ mene henen cansans caxi. (Ja joka sinua waatii yhden peninkulman/ mene hänen kanssansa kaksi.)

42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.

42 Anna sille joka sinulta anoo, äläkä käänny pois siitä, joka tahtoo lainata sinulta.”

42. Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.

42. Anna sille joca sinulda ano/ ja älä käännä sinuas sildä pois/ joca lainan pyytä.

42. Anna sille ioca sinulda anopi/ ia lainan pyteue ele welttele. (Anna sille joka sinulta anoopi/ ja lainan pyytäwää älä wälttele.)

43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

43 Olette kuulleet sanotun: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.

43. Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;

43. TE cuulitta sanotuxi: racasta lähimmäistäs ja wiha wihollistas.

43. Te culitta että sanottu oli/ Racasta sinu' lehimeistes/ ia wiha sinun wiholistas. (Te kuulitte että sanottu oli/ Rakasta sinun lähimäistäsi/ ja wihaa sinun wihollistasi.)

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne, (siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä) ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä (parjaavat ja) vainoavat,

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne, (siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä) ja rukoilkaa niitten puolesta jotka (parjaavat ja) vainoavat teitä,

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,

44. Waan minä sanon teille: racastacat wihollisian/ siunatcat nijtä jotca teitä sadattawat: tehkät nijlle hywin jotca teitä wihawat: rucoilcat nijden edest/ jotca teitä wainowat ja wahingoittawat.

44. Waan mine sanon teille/ Racastacat teiden wiholisi. Hyuestisiughnacat nijte/ iotca teite sadhattauat. Hyuestitechket nijnen/ iotca teite wihauat. Rucolcat nijnen edhest/ iotca teite wahingoittauat ia wainouat. (Waan minä sanon teille/ Rakastakaat teidän wihollisia. Hywästi siunatkaat niitä/ jotka teitä sadattawat. Hywästi tehkäät niiden/ jotka teitä wihaawat. Rukoilkaat niiden edestä/ jotka teitä wahingoittawat ja wainoawat.)

45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

45 jotta olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa, sillä Hän antaa aurinkonsa nousta sekä pahoille että hyville ja antaa sataa sekä vanhurskaille että väärille.

45. Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

45. Että te olisitta teidän Isänne pojat joca on taiwas: sillä hän saldi Auringons coitta nijn pahain ylidze cuin hywäingin/ ja anda sata nijn wäärille cuin wanhurscaillekin.

45. Että te olisit teiden Isenne poiat/ ioca ombi Taiuaisa. Sille hen sallij Auringoisens coittauan ylitze pahain ia hywein/ ia laskepi sateen ylitze wanhurskasten ia wärein. (Että te olisit teidän Isänne pojat/ joka ompi taiwaissa. Sillä hän sallii aurinkoisensa koittawan ylitse pahain ja hywäin/ ja laskeepi sateen ylitse wanhurskasten ja wääräin.)

46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

46 Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä siitä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin?

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?

46. Sillä jos te racastatte nijtä ainoastans jotca teitäkin racastawat/ mitä teidän sijtä palcka on? eikö Publicanit nijn myös tee?

46. Sille ios te racastat nijte iotca teite racastauat/ mite teille sijte on palca? Eikö * Publicanit nijn mös teghe? (Sillä jos te rakastat niitä jotka teitä rakastawat/ mitä teille siitä on palkka? Eikö publikaanit niin myös tee?)

47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

47 Ja jos käytte tervehtimässä ainoastaan veljiänne, mitä erinomaista teette? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin?

47. Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?

47. Ja jos te ainoastans weljein cansa soweliat oletta/ mitä te sen cansa erinomaista teettä? eikö Publicanit myös nijn tee?

47. Ja ios te oletta waiuoin soweliaiset teiden weliedhe' cansa/ mite ialoa te teette? Eikö mös Publicanit nijn teghe? (Ja jos te oletta waiwoin soweliaiset teidän weljenne kanssa/ mitä jaloa te teette? Eikö myös publikaanit niin tee?)

48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

48 Olkaa täydelliset niin kuin Isänne, joka on taivaissa, on täydellinen.

48. Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

48. Olcat sijs täydelliset nijncuin teidän taiwallinen Isängin täydellinen on.

48. Olcat sijs teudheliset ninquin teiden Taiualinen Isen teudhelinen on. (Olkaat siis täydelliset niinkuin teidän Taiwaallinen Isän täydellinen on.)