20 luku

Jeesus puhuu vertauksen viinitarhan työmiehistä 1 – 16, julistaa tulevaa kärsimistään uudelleen 17 – 19, ojentaa Sebedeuksen poikia 20 – 23 ja kehoittaa opetuslapsiaan nöyryyteen 24 – 28 sekä parantaa kaksi sokeaa 29 – 34.

1 Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.

1 ”Sillä taivasten valtakunta on isännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.

1. Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä.

1. Sillä Taiwan waldacunda on Perhenisännän wertainen joca warhain huomeneldain läxi ulos palckaman työwäke wijnamäkeens.

1. SIlle Taiuaan waldakunda ombi Perenisenen wertainen/ ioca warha' homenelta wlgoslexi/ palcaman töweki henen winatarhans. (Sillä taiwaan waltakunta ompi perheenisännän wertainen/ joka warhain huomenelta ulosläksi/ palkkaamaan työwäki hänen wiinitarhaansa.)

2 Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.

2 Sovittuaan työmiesten kanssa denarista* päivältä hän lähetti heidät viinitarhaansa.

2. Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä.

2. Ja cuin hän oli sopinut työmiestens cansa määrätyst päiwä palcast lähetti hän heidän wijnamäkeens.

2. Ja quin hen oli mären tehnyt tömiestens cansa/ wissist päiwe penningist/ lehetti hen heijen winatarhans. (Ja kuin hän oli määrän tehnyt työmiestensä kanssa/ wissist päiwä penningistä/ lähetti hän heidät wiinitarhaans.a)

3 Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina;

3 Kun hän lähti ulos kolmannen tunnin vaiheilla,* hän näki toisia seisomassa torilla joutilaina

3. Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina,

3. Ja hän meni ulos liki colmannella hetkellä näki hän muita seisowan Turulla joutilasna ja sanoi heille:

3. Nin hen wlgosmeni/ liki colmanel hetkel/ näki hen mwita seisouan turulla ioutilassa/ ia sanoi heille/ (Niin hän ulosmeni/ liki kolmannella hetkellä/ näki hän muita seisowan turulla joutilassa/ ja sanoi heille/)

4 ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille'.

4 ja sanoi heille: Menkää tekin viinitarhaan, ja mikä kohtuus on, sen annan teille.

4. Ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät.

4. Mengät myös te minun wijnamäkeni ja mitä cohtullinen on nijn minä annan teille: Nijn he menit sinne.

4. Menget mös tö minun winatarhan/ ia mite cochtolinen on/ mine annan teille. Nin he menit sinne. (Menkäät myös te minun wiinitarhaan/ ja mitä kohtuullinen on/ minä annan teille. Niin he menit sinne.)

5 Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.

5 Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla ja teki samoin.

5. Taas hän meni ulos liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki myös niin.

5. Ja taas hän meni ulos liki cuudennella ja yhdexännellä hetkellä ja teki myös nijn.

5. Ja taas hen wlgosmeni liki cudhenel ia yhdexenel hetkel/ ia teki samallamoto. (Ja taas hän ulosmeni liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkel/ ja teki samalla muotoa.)

6 Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'

6 Ja kun hän meni ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla hän tapasi toisia seisomassa (joutilaina) ja sanoi heille: Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?

6. Mutta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä läksi hän ulos, ja löysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te tässä kaiken päivän joutilaina seisotte?

6. Mutta yhdellätoistakymmenellä hetkellä läxi hän ulos ja löysi muita joutilasna seisomast ja sanoi heille: mixi te täsä caiken päiwän joutilasna seisotte?

6. Mutta yhdelletoistakymenelle hetkelle/ hen wlgoslexi/ ia leysi mwita ioutilassa seisomast/ ia sanoi heille/ Mixi te tesse caiken päiuen ioutilassa seisotta? (Mutta yhdennellätoistakymmenellä hetkellä/ hän ulosläksi/ ja löysii muita joutilassa seisomasta/ ja sanoi heille/ Miksi te tässä kaiken päiwän joutilassa seisotte?)

7 He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'. (ja mikä kohtuus on, sen saatte).

7 He vastasivat hänelle: Koska kukaan ei ole meitä palkannut. Hän sanoi heille: Menkää tekin viinitarhaani (ja mikä kohtuus on, sen saatte).

7. He sanoivat hänelle: sillä ei ole kenkään meitä palkannut. Hän sanoi heille: menkäät tekin minun viinamäkeeni, ja mitä kohtuus on, pitää teidän saaman.

7. He wastaisit: ei ole kengän meitä palcannut. Hän sanoi heille: mengät te myös minun wijnamäkeeni ja mitä cohtus on sen pitä teidän saaman.

7. He wastasit/ Sille ettei kengen ole meite palcanut. Hen sanoi heille/ Menget te mös minun winatarhani/ ia mite cochtus on/ sen pite teiden saama'. (He wastasit/ Sillä ettei kenkään ole meitä palkannut. Hän sanoi heille/ Menkäät te myös minun wiinitarhaani/ ja mitä kohtuus on/ sen pitää teidän saaman.)

8 Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'.

8 Mutta illan tultua sanoi viinitarhan herra tilanhoitajalle:* Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.

8. Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinamäen isäntä perheensä haltialle: kutsu työväki, ja maksa heidän palkkansa, ruveten viimeisistä ensimäisiin asti.

8. Cosca ehto tuli sanoi wijnamäen isändä Perhenshaldialle: cudzu työwäki ja maxa heidän palckans ruweten wijmeisist ensimäisin asti.

8. Coska nyt echto tuli/ sanoi winatarha' Herra henen Perenhaltiallens/ Cutzu töueki/ ia maxa heiden palcans/ ruueten wimeisist haman ensimeisin asti. (Koska nyt ehtoo tuli/ sanoi wiinitarhan Herra hänen perheenhaltijallensa/ Kutsu työwäki/ ja maksa heidän palkkansa/ ruweten wiimeistä hamaan ensimmäisiin asti.)

9 Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.

9 Kun yhdennentoista tunnin vaiheilla palkatut tulivat, he saivat kukin denarin.

9. Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdellätoistakymmenennellä hetkellä tulleet olivat, saivat he kukin penninkinsä.

9. Ja cuin ne tulit jotca liki yhdellätoistakymmenellä hetkellä tullet olit ja sait cukin päiwän palcan.

9. Ja quin he tulit/ iotca liki ychte toistakyme'de hetke tulleet olit/ ia sait cukin peiue palcan. (Ja kuin he tulit/ jotka liki yhtä toistakymmentä hetkeä tulleet olit/ ja sait kukin päiwäpalkan.)

10 Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin.

10 Kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat kukin denarin.

10. Mutta kuin ensimäiset tulivat, luulivat he enemmän saavansa; ja he myös saivat kukin penninkinsä.

10. Cosca ensimäiset tulit luulit he enämmän saawans.

10. Coska nyt ne ensimeiset tulit/ lulit he enäme' saua's. (Koska nyt ne ensimmäiset tulit/ luulit he enemmän saawansa.)

11 Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan

11 Sen saatuaan he napisivat isäntää vastaan

11. Ja kuin he saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan,

11. Ja he myös sait cukin päiwä palcan. Ja cuin he sait napisit he Perhenisändätä wastan ja sanoit:

11. Ja he mös cukin sait peiue palcans Ja quin he sait/ napitzit he Pere'isendet wastan/ ia sanoit/ (Ja he myös kukin sait päiwäpalkkansa. Ja kuin he sait/ napisit he perheen isäntää wastaan/ ja sanoit/)

12 ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'.

12 ja sanoivat: Nämä viimeiset ovat tehneet työtä yhden tunnin, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.

12. Sanoen: nämät viimeiset ovat yhden hetken työtä tehneet, ja sinä teit heidät meidän verraksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.

12. Nämät wijmeiset olit ainoastans yhden hetken työsä ja sinä teit heidän meidän werraxem jotca olemma candanet päiwän cuorman ja helden.

12. Nämet wimeiset olit yhde' hetke' töese/ ia sine teghit heiden meide' werdaxem/ iotca olema candanuuat peiuen corman ia helten. (Nämät wiimeiset olit yhden hetken työssä/ ja sinä teit heidän meidän werraksemme/ jotka olemme kantaneet päiwän kuorman ja helteen.)

13 Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?

13 Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: Ystävä, en tee sinulle väärin. Etkö sopinut kanssani denarista?

13. Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: ystäväni, en tee minä sinulle vääryyttä; etkös sopinut minun kanssani määrätystä penningistä?

13. Nijn hän wastais yhdelle heistä ja sanoi: ystäwän en tee minä sinulle wääryttä etkös sopinut minun cansani määrätyst palcast?

13. Nin hen wastasi yhdelle heiste ia sanoi/ Ysteuen/ en teghe mine sinun wärytt/ Etkö sine märenyt minun cansani wissist päiue pe'ningist? (Niin hän wastasi yhdelle heistä ja sanoi/ Ystäwän/ en tee minä sinun wääryyttä/ Etkö sinä määrännyt minun kanssani wissiste päiwää penningistä?)

14 Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.

14 Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niin kuin sinullekin.

14. Ota se, mikä sinun tulee, ja mene matkaas; mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin.

14. Ota se cuin sinun tule ja mene matcas: minä tahdon myös tälle wijmeiselle anda nijncuin sinullengin.

14. Ota se quin sinu' tule/ ia mene matcaas. Mine tahdo' mös täme' wimeisen anda ninquin sinungin. (Ota se kuin sinun tulee/ ja mene matkaasi. Minä tahdon myös tämä wiimeisen antaa niinkuin sinunkin.)

15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?'

15 (Vai) enkö saa tehdä omallani mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sen vuoksi, että minä olen hyvä?

15. Vai enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon? taikka katsotkos sentähden karsaasti, että minä hyvä olen?

15. Wai engö minä saa tedä minun calustani mitä minä tahdon? taicka cadzotcos sentähden carsast että minä hywä olen?

15. Waij engö mine mahda tehdä minun calustani/ mite mine tahdo'? Taicka catzocos sentedhe' carsast/ että mine hyue olen? (Wai enkö minä mahda tehdä minun kalustani/ mitä minä tahdon? Taikka katsotkos sentähden karsaasti/ että minä hywä olen?)

16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi." Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. (Sillä monet ovat kutsutut mutta harvat valitut)”

16. Niin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

16. Nijn wijmeiset tulewat ensimäisixi ja ensimäiset wijmeisixi. Sillä monda owat cudzutut mutta harwat walitut.

16. Nin wimeset tuleuat ensimeisix/ ia ensimeiset wimesix. Sille että monda ouat cutzuttut/ mutta haruat ouat wlgoswalitut. (Niin wiimeiset tulewat ensimmäisiksi/ ja ensimmäiset wiimeisiksi. Sillä että monta owat kutsutut/ mutta harwat owat uloswalitut.)

17 Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:

17 Kulkiessaan ylös Jerusalemiin Jeesus otti ne kaksitoista opetuslasta erilleen tiellä ja sanoi heille:

17. Ja Jesus meni ylös Jerusalemiin, ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinänsä tiellä tykönsä, ja sanoi heille:

17. Ja Jesus meni ylös Jerusalemijn ja otti caxitoistakymmendä Opetuslastans erinäns tiellä tygöns:

17. Ja Iesus ylesastui Jerosoliman/ ia otti caxitoistakymende Opetuslastans erinens tiellä tygens. (Ja Jesus ylösastu Jerusalemiin/ ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinensä tiellä tykönsä.)

18 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan

18 ”Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat Hänet kuolemaan.

18. Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika ylönannetaan pappein päämiehille ja kirjanoppineille; ja he tuomitsevat hänen kuolemaan,

18. Ja sanoi heille: cadzo me menemmä Jerusalemijn ja ihmisen Poica ylönannetan Pappein päämiehille ja Kirjanoppenuille ja he duomidzewat hänen cuolemaan.

18. Ja sanoi heille/ Catzo/ me ylesastum Jerusalemin/ Ja Inhimisen Poica pite ylenannettaman pappein pämiehille/ ia kijrianoppenuille/ ia he domitzeuat henen colemaan/ (Ja sanoi heille/ Katso/ me ylösastumme Jerusalemiin/ Ja Ihmisen Poika pitää ylenannettaman pappein päämiehille/ ja kirjanoppineille/ ja he tuomitsewat hänen kuolemaan/)

19 ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös."

19 He antavat Hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiin naulittavaksi, mutta kolmantena päivänä Hän nousee ylös.”

19. Ja antavat ylön hänen pakanoille pilkattaa, ja ruoskittaa, ja ristiinnaulittaa: ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.

19. Ja ylönandawat pacanoille pilcatta ja ruoskitta ja ristinnaulitta ja colmandena päiwänä hän ylösnouse.

19. Ja he ylenandauat henen pacanoille pilcatta/ ia rooskitta/ ia ristinnaulitta/ ia colmandena peiuen hen ylesnousepi. (Ja he ylenantawat hänen pakanoille pilkattaa/ ja ruoskittaa/ ja ristiinnaulita/ ja kolmantena päiwän hän ylösnouseepi.)

20 Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.

20 Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen Hänen luokseen, kumartui maahan ja pyysi Häneltä jotain.

20. Silloin tuli hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa, kumarsi ja anoi jotakin häneltä.

20. Silloin tuli hänen tygöns Zebedeuxen poicain äiti poikinens cumarsi ja anoi jotain häneldä.

20. Silloin edheskeui henen tygens Zebedeusen poicain eitei poikinens/ cumartadhen/ ia anodhen iotain henelde. (Silloin edeskäwi hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa/ kumartaen/ ja anoen jotain häneltä.)

21 Niin hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi".

21 Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä haluat?” Tämä vastasi Hänelle: ”Sano, että nämä kaksi poikaani saavat istua, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi.”

21. Vaan hän sanoi hänelle: mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle: sano, että nämät kaksi minun poikaani istuisivat, yksi sinun oikialla kädelläs ja toinen vasemmallas, sinun valtakunnassas.

21. Ja hän sanoi hänelle: mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle: sano että nämät caxi minun poicani istuisit yxi sinun oikialla kädelläs ja toinen wasemallas sinun waldacunnasas.

21. Ja hen sanoi henelle/ Mites tahdot? Sanoi hen henelle/ Sanos ette nämet caxi minun poicani istuisit yxi sinun oikial kädhelles/ ia toinen sinun wasemalles sinun waldakunnasas. (Ja hän sanoi hänelle/ Mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle/ Sanos että nämät kaksi minun poikaani istuisit yksi sinun oikealla kädelläsi/ ja toinen sinun wasemmallasi sinun waltakunnassasi.)

22 Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova (tai tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan)?" He sanoivat hänelle: "Voimme".

22 Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ette käsitä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova (tai tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan)?” He sanoivat Hänelle: ”Voimme”.

22. Niin Jesus vastaten sanoi: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pitää juoman, ja kastettaa sillä kasteella, jolla minä kastetaan? He sanoivat hänelle: me voimme.

22. Nijn Jesus wastaten sanoi: et te tiedä mitä te anotta woittaco juoda sen Calkin jonga minun pitä juoman? ja castetta sillä Castella jolla minä castetan?

22. Nin Iesus wastaden sanoi/ Ette te tiede mite te annotta. Woittaco ioodha sen * Calkin/ ionga minun pite iooman? ia castetta sille castel/ iolla mine castetan? (Niin Jesus wastaten sanoi/ Ette te tiedä mitä te anotte. Woitteko juoda sen kalkin/ jonka minun pitää juoman? ja kastettaa sillä kasteella/ jolla minä kastetaan?)

23 Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte (ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin), mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut".

23 Hän sanoi heille: ”Minun maljani te tosin juotte (ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin). Mutta oikealla ja vasemmalla puolella istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille Isäni on sen valmistanut.”

23. Ja hän sanoi heille: minun kalkkini tosin te juotte ja sillä kasteella, jolla minä kastetaan, te kastetaan; mutta istua minun oikialla kädelläni, taikka vasemmalla, ei ole minun antamisellani, vaan joille se on valmistettu minun Isältäni.

23. He sanoit hänelle: me woimma. Hän sanoi heille: Minun Calckini tosin te juotta ja sillä Castella jolla minä castetan te castetan. Mutta istua minun oikialla kädelläni taicka wasemalla ei ole minun andamisellani mutta joille se on walmistettu minun Isäldäni.

23. He sanoit henelle/ Me woima. Hen sanoi heille/ Minun Calkin tosin te iootta/ ia sille castel/ iolla mine castetan/ te castetan. Mutta istua minun oikeal kädhelen/ taicka wasemalla/ ei ole minun andaminen mutta ioille walmistettu ombi minun Iseldeni. (He sanoit hänelle/ Me woimme. Hän sanoi heille/ Minun kalkin te tosin juotte/ ja sillä kasteella/ jolla minä kastetaan/ te kastetaan. Mutta istua minun oikealla kädelläni/ taikka wasemmalla/ ei ole minun antaminen mutta joille walmistettu ompi minun Isältäni.)

24 Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.

24 Sen kuultuaan ne kymmenen närkästyivät näihin kahteen veljekseen.

24. Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he niistä kahdesta veljeksestä.

24. Cosca ne kymmenen sen cuulit närkästyit he nijstä cahdesta weljexestä.

24. Coska nyt ne kymmenen sen cwlit/ närckestyt he nijstä cahdest weliest. (Koska nyt ne kymmenen sen kuulit/ närkästyit he niistä kahdesta weljestä.)

25 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.

25 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Tiedätte, että kansain ruhtinaat herroina niitä hallitsevat ja mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.

25. Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: te tiedätte, että kansain päämiehet vallitsevat heitä, ja ylimmäisillä on valta heidän ylitsensä.

25. Mutta Jesus cudzui heidän tygöns ja sanoi: te tiedätte että mailmalliset Päämiehet wallidzewat heitä ja jotca jalot owat he hallidzewat heitä.

25. Mutta Iesus cutzui heidet tygens/ ia sanoi/ Te tiedhette/ että pacanaiden pämiehet heite waltauat/ ia iotca ialot ouat/ he wallan harioittauat heiden pälens. (Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä/ ja sanoi/ Te tiedätte/ että pakanoiden päämiehet heitä waltaawat/ ja jotka jalot owat/ he wallan harjoittawat heidän päällänsä.)

26 Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne,

26 Niin älköön (kuitenkaan) olko teidän keskellänne, vaan joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, olkoon palvelijanne,

26. Vaan ei niin pidä oleman teidän keskenänne; mutta joka tahtoo teidän seassanne suurin olla, se olkoon teidän palvelianne;

26. Ei nijn pidä oleman teidän keskenän mutta cuca tahto teidän seasan jaloin olla se olcan teidän palwelian.

26. Ei nin pidhe oleman teiden keskenen/ mutta cuka ikenens tactoisi teiden seghasan ialo olla/ se olkan teiden paluelian. (Ei niin pidä oleman teidän keskenän/ mutta kuka ikänänsä tahtoisi teidän seassan jalo olla/ se olkaan teidän palwelijan.)

27 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne;

27 ja joka teistä tahtoo olla ensimmäinen olkoon orjanne,

27. Ja joka tahtoo teidän seassanne ensimäinen olla, se olkoon teidän palvelianne.

27. Ja joca tahto teidän seasan ensimäinen olla se olcan teidän palwelian.

27. Ja ioca tactoisi teiden seghasan ensimeinen olla/ se olcon teiden drengine. (Ja joka tahtoisi teidän seassan ensimmäinen olla/ se olkoon teidän renkinne.)

28 niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

28 niin kuin Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen puolesta."

28. Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis, ja antais henkensä lunastukseksi monen edestä.

28. Nijncuin ei ihmisen Poica tullut että händä piti palweldaman mutta että hän palwelis ja andais hengens lunastuxexi monen edestä.

28. Ninquin Inhimisen Poica ei tullut että hende piti palueltama'/ mutta että hen paluelis/ ia annais henen Hengens lunastuxexi monen edheste. (Niinkuin Ihmisen Poika ei tullut että häntä piti palweltaman/ mutta että hän palwelisi/ ja antaisi hänen henkensä lunastukseksi monen edestä.)

29 Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous.

29 Heidän lähtiessään Jerikosta Häntä seurasi suuri kansanjoukko.

29. Ja heidän lähteissänsä Jerikosta, seurasi häntä paljo kansaa.

29. Ja heidän lähteisäns Jerichost seurais händä paljo Canssa.

29. Ja heide' wlgoskieudesens Jerichost/ seurasi he'de palio Ca'ssa. (Ja heidän ulos käydessänsä Jerikosta/ seurasi häntä paljon kansaa.)

30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".

30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä. Kuullessaan Jeesuksen kulkevan ohi, he huusivat sanoen: "Herra, Daavidin Poika, armahda meitä."

30. Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa. Kuin he kuulivat, että Jesus kävi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!

30. Ja cadzo caxi sokiata istuit tien ohes. Cosca he cuulit että Jesus käwi huusit he sanoden: Herra Dawidin Poica armada meitä.

30. Ja catzo/ Caxi sokiata istuit tijen ohes. Coska he cwlit/ että Iesus keui/ hwdhit he sanodhen/ O Herra Dauidin Poica armadha meite/ (Ja katso/ Kaksi sokeata istuit tien ohessa. Koska he kuulit/ että Jesus käwi/ huusit he sanoen/ Oi Herra Dawidin Poika armahda meitä.)

31 Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".

31 Mutta kansa nuhteli heitä, jotta he vaikenisivat. He huusivat kuitenkin sitä kovemmin sanoen: "Herra, Daavidin Poika, armahda meitä."

31. Niin kansa torui heitä vaikenemaan. Mutta he huusivat enemmin, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!

31. Nijn Canssa waadei heitä waickeneman. Mutta he huusit enämmin sanoden: Herra Dawidin Poica armada meitä.

31. Nin Canssa nuchteli heite waickeneman. Mutta he enämin hwsit sanodhen/ O Herra Dauidin Poica armadha meite. (Niin kansa nuhteli heitä waikenemaan. Mutta he enemmin huusit sanoen/ Oi Herra Dawidin Poika armahda meitä/)

32 Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"

32 Silloin Jeesus seisahtui, kutsui heidät ja sanoi: "Mitä haluatte minun tekevän teille?"

32. Ja Jesus seisahti, ja kutsui heidät tykönsä, ja sanoi: mitä te tahdotte, että minun pitää teille tekemän?

32. Ja Jesus seisatti ja cudzui heidän tygöns ja sanoi: Mitä te tahdotta että minun pitä teidän tekemän?

32. Ja Iesus seisatti/ ia cutzui heite tygens/ ia sanoi/ Mite te tahdot että minu' pite teide' tekeme'? (Ja Jesus seisahti/ ja kutsui heitä tykönsä/ ja sanoi/ Mitä te tahdot että minun pitää teidän tekemän?)

33 He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat".

33 He sanoivat Hänelle: "Herra, että silmämme aukenisivat."

33. Sanoivat he hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.

33. Sanoit he hänelle: Herra että meidäm silmän aukenisit.

33. Sanoit he henelle/ Herra/ että meiden silmen aukenisit. (Sanoit he hänelle/ Herra/ että me meidän silmäin aukenisit.)

34 Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.

34 Niin Jeesus säälin valtaamana kosketti heidän silmiään ja heti heidän silmänsä saivat näkönsä takaisin ja he seurasivat Häntä.

34. Niin Jesus armahti heitä ja tarttui heidän silmiinsä, ja he saivat kohta näkönsä ja seurasivat häntä.

34. Nijn Jesus armahti heitä ja rupeis heidän silmijns: Ja he sait cohta näköns ja seuraisit händä.

34. Nin Iesus armachti heiden pälens/ rupeisi heiden silmijnse. Ja cocta heiden silmens sait näghön/ Ja he seurasit hende. (Niin Jesus armahti heidän päällensä/ rupesi heidän silmiinsä. Ja kohta heidän silmänsä sait näön/ Ja he seurasit häntä.)