15 luku

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta 1 – 20, parantaa kanaanilaisen vaimon tyttären 21 – 28 ja muita sairaita 29 – 31 sekä ravitsee neljätuhatta miestä 32 – 39. (V. – 20 vert. Mark.7:1 – 23.)

1 Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:

1 Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista kirjanoppineita ja fariseuksia ja he sanoivat:

1. Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:

1. Silloin tulit Jesuxen tygö Kirjanoppenet ja Phariseuxet Jerusalemist ja sanoit:

1. SIlloin edheskeuit Iesusen tyge/ kirianoppenuuat ia Phariseuset iotca Jerosolimast tulluuat olit/ ia sanoit. (Silloin edeskäwit Jesuksen tykö/ kirjanoppineet ja phariseukset jotka Jerusalemista tulleet olit/ ja sanoit)

2 Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.

2 ”Miksi opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissäännön? Sillä he eivät pese käsiään, kun *syövät leipää."

2. Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.

2. Mixi sinun Opetuslapses rickowat wanhinden säädyt? sillä ei he pese käsiäs leipä syödesäns.

2. Mixi sinun Opetuslapses ylitzkieuuet nijnen wanhinbaiden sädhöt? Sille eiuet he pese käsiense/ coska he leipe söuet. (Miksi sinun opetuslapsesi ylitse käywät niinen wanhimpaiden säännöt? Sillä eiwät he pese käsiänsä/ koska he leipää syöwät.)

3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?

3 Mutta Hän vastasi heille sanoen: "Entä miksi te rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne vuoksi?

3. Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?

3. Nijn hän wastaten sanoi heille: Mixi myös te ricotte Jumalan käskyn teidän säätyinne tähden? Sillä Jumala käski sanoden:

3. Nin hen wastaden/ sanoi heille/ Mixi mös te ylitzkieut Jumalan käskyn teiden sätyn tähden? Sille että Jumala käski sanoden/ (Niin hän wastaten/ sanoi heille/ Miksi myös te ylitse käytte Jumalan käskyn teidän säädyn tähden? Sillä että Jumala käski sanoen/)

4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.

4 Sillä Jumala on *säätänyt sanoen*: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja: Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, se kuolemalla kuolkoon.

4. Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.

4. Cunnioita Isäs ja äitiäs ja joca kiroile Isäns eli äitiäns hänen pitä totisest cuoleman.

4. Cunnioita Isees ia eitees/ Ja ioca kirolepi Iseens eli eitiens/ henen pite colemalla cooleman. (Kunnioita isääsi ja äitiäsi/ Ja joka kiroileepi isäänsä eli äitiänsä/ hänen pitää kuolemalla kuoleman.)

5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.

5 mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: Mitä olisit minulta saava, on uhrilahja", sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiään.

5. Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.

5. Mutta te sanotta oikiaxi joca sano Isälle taicka äitille se on Jumalalle annettu jolla minun piti sinua auttaman.

5. Mutta te sanotta Isellen taicka eitillen/ iocahinen sanocan/ Se ombi Jumalan annettu/ iolla minun piti sinua autaman/ (Mutta te sanotte isällen taikka äitillen/ jokainen sanokaan/ Se ompi Jumalan annettu/ jolla minun piti sinua auttaman/)

6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

6 Niin olette kumonneet Jumalan käskyn* perinnäissääntönne vuoksi.

6. Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.

6. Ja nijn ei ensingän cunnioita Isäns eikä äitiäns ja te olette rickonet Jumalan käskyn teidän säätyin tähden.

6. ia ei cunnioita henen Isens taicka eiteens/ Ja te olette tyhijexi tehnyuet Jumalan käskyn/ teiden sädhyn tähden. (ja ei kunnioita hänen isäänsä taikka äitiänsä/ Ja te olette tyhjäksi tehneet Jumalan käskyn/ teidän säädyn tähden.)

7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

7 Tekopyhät, hyvin Jesaja ennusti teistä sanoen:

7. Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:

7. Te wieckat Esaias ennusti teistä oikein sanoden:

7. Te wlcocullatud/ Esaias oijkein noidhui teiste sanoden/ (Te ulkokullatut/ Esaias oikein noitui teistä sanoen/ )

8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,

8 Tämä kansa (lähestyy minua suullaan ja) kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta,

8. Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.

8. Tämä Canssa lähesty minua suullans ja cunnioitta minua huulillans mutta heidän sydämens on caucana minusta.

8. Teme Canssa lehestypi minua suullansa/ ia hwlillans minua cunnioitzeuat/ mutta heiden sydhemens on caukan minusta. (Tämä kansa lähestyypi minua suullansa/ ja huulillansa minua kunnioitsewat/ mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.)

9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

9 Vaan turhaan he palvelevat minua opettaen oppeina ihmisten käskyjä."

9. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.

9. Waan turhan he minua palwelewat opettain sitä opetust joca ihmisten käsky on.

9. Wan turhan he palueleuat minua/ opettaden site opetost ioca on Inhimisten käsky. (Waan turhaan he palwelewat minua/ opettaen sitä opetusta joka on ihmisten käsky.)

10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.

10 Kutsuttuaan luokseen kansan Hän sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.

10. Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!

10. Ja hän cudzui Canssan tygöns ja sanoi heille: cuulcat ja ymmärtäkät.

10. Ja hen cutzui Canssan tygens/ ia sanoi heille/ Cwlkat ia ymmerteket. (Ja hän kutsui kansan tykönsä/ ja sanoi heille/ Kuulkaat ja ymmärtäkäät.)

11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."

11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suuhun, vaan mikä suusta lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen."

11. Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.

11. Ei se ihmistä saastuta cuin suuhun pannan mutta se cuin suusta tule se saastutta ihmisen.

11. Ei se quin suusta siselkieupi saastuta Inhimiste/ Mutta se quin suusta wlgoskieupi/ se sastuta Inhimisen. (Ei se kuin suusta sisälle käypi saastuta ihmista/ Mutta se kuin suusta uloskäypi/ se saastuttaa ihmisen.)

12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"

12 Silloin *Hänen opetuslapsensa* astuivat esille ja sanoivat Hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset puheen kuullessaan loukkaantuivat?"

12. Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?

12. Nijn tulit hänen Opetuslapsens ja sanoit hänelle: tiesitkös että Phariseuxet pahenit cosca he tämän puhen cuulit?

12. Nin edheskeuit henen Opetuslapsens/ ia sanoit henelle/ Tiesickös että Phariseuset pahenit/ coska he cwlit tämen Puheen? (Niin edeskäwit hänen opetuslapsensa/ ja sanoit hänelle/ Tiesitkös että phariseukset pahenit/ koska he kuulit tämän puheen?)

13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

13 Mutta Hän vastasi sanoen: "Jokainen istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen pois.

13. Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.

13. Mutta hän wastais ja sanoi: jocainen istutus jota ei minun taiwallinen Isän istuttanut pitä juurinens rewittämän ylös.

13. Mutta hen wastasi ia sanoi/ * Jocainen istutos/ iota ei minun Taiualinen Isen istuttanut pite iurinens ylesreuittemen. (Mutta hän wastasi ja sanoi/ Jokainen istutus/ jota ei minun Taiwaallinen Isän istuttanut pitää juurinensa ylös rewittämän.)

14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."

14 Älkää heistä välittäkö, He ovat sokeita sokeain taluttajia, Mutta jos sokea sokeaa taluttaa, lankeavat molemmat kuoppaan."

14. Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.

14. Andacat heidän olla he owat sokiat ja sokiain taluttajat jos sokia sokiata talutta nijn he molemmat cuoppan langewat.

14. Andacat heiden olla/ he ouat sockiat/ ia sockiadhen taluttaiat. Jos nyt sockia sockiata taluttapi/ nin he molemat kropijn langeuat. (Antakaat heidän olla/ he owat sokiat/ ja sokiaiden taluttajat. Jos nyt sokia sokiata taluttaapi/ niin he molemmat kuoppiin lankeawat.)

15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".

15 Pietari vastasi ja sanoi Hänelle: "Selitä meille tämä vertaus."

15. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.

15. NIin wastais Petari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä wertaus.

15. Nin wastasi Petari ia sanoi henelle/ Wlgostoijmita meille täme tapaus. (Niin wastasi Petari ja sanoi hänelle/ Ulos toimita meille tämä tapaus.)

16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?

16 Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?

16. Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?

16. Nijn Jesus sanoi: wieläkö te oletta taitamattomat?

16. Nin sanoi Iesus/ Wielekö te nyt pwtutt ymmerdhyst? (Niin sanoi Jesus/ Wieläkö te nyt puutut ymmärrystä?)

17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?

17 Ettekö (vielä) käsitä, että kaikki, mikä tulee suuhun, menee vatsaan ja heitetään käymälään?

17. Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.

17. Ettäkö te wielä ymmärrä? että caicki mitä suuhun pannan se mene wadzaan ja sillä on luonnolinen uloskäyminen.

17. Ettekö wiele ymmerdä? Että caiki mite suusta siselmene/ se mene watzan/ ia sille on loonnolinen wlgosmeno? (Ettekö wielä ymmärrä? Että kaikki mitä suusta sisälle menee/ se menee watsaan/ ja sille on luonnollinen ulosmeno?)

18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

18 Mutta se mikä lähtee suusta ulos, tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

18. Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.

18. Mutta jotca suusta tulewat ne lähtewät sydämestä ja saastuttawat ihmisen:

18. Mutta ne iotca suusta wlgoskieuuet/ ne lechteuet itze sydhemeste/ ia ne saastuttauat Inhimisen. (Mutta ne jotka suusta ulos käywät/ ne lähtewät itse sydämestä/ ja ne saastuttawat ihmisen.)

19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet varkaudet, väärät todistukset ja rienaukset.

19. Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:

19. Sillä sydämestä tulewat pahat ajatuxet murhat salawuoteudet haureudet warcaudet wäärät todistuxet pilcat.

19. Sille ette sydhemeste wlgoskieuuet pahat aiatoxet/ murhat/ hooruuet/ hauriuxet/ warcauxet/ wäret todhistuxet/ pilcat. (Sillä että sydämestä ulos käywät pahat ajatukset/ murhat/ huoruudet/ haureukset/ warkaukset/ wäärät todistukset/ pilkat.)

20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

20 Tämä on sitä, mikä ihmisen saastuttaa, mutta pesemättömin käsin syöminen ei ihmistä saastuta."

20. Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.

20. Nämät saastuttawat ihmisen mutta pesemättömillä käsillä syödä ei saastuta ihmistä.

20. Neme saastuttauat Inhimisen. Mutta Pesemettömille käsille söödhe ei se Inhimiste saastuta. (Nämä saastuttawat ihmisen. Mutta pesemättömille käsille syödä ei ihmistä saastuta.)

21 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.

21 Niin Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin alueelle.

21. Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.

21. JA Jesus läxi sieldä ja tuli Tyrin ja Sidonin maan ären.

21. Ja Iesus sielde poiskeui/ ia tuli Tyrin ia Sidonin maan ären. (Ja Jesus sieltä pois käwi/ ja tuli Tyyron ja Sidonin maan ääreen.)

22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."

22 Katso, kanaanilainen vaimo tuli siltä alueelta ja huusi (Hänelle) sanoen: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa pahasti tytärtäni."

22. Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.

22. Ja cadzo Cananean waimo joca nijstä maan äristä oli tullut huusi händä sanoden: Herra Dawidin poica armada minun päälleni minun tyttären waiwatan hirmuisest Perkeleldä.

22. Ja catzo/ yxi Cananean waimo/ ioca nijste maan äriste oli tullut/ hwti henen tygens sanoden/ O Herra/ Dauidin Poica/ armadha minun päleni/ Minun tytteren hirmuisest rijwatan perchelelde. (Ja katso/ yksi Kananean waimo/ joka niistä maan ääristä oli tullut/ huuti hänen tykönsä sanoen/ Oi Herra/ Dawidin Poika/ armahda minun päälleni/ Minun tyttäreni hirmuisesti riiwataan perkeleeltä.)

23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".

23 Mutta Hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin Hänen opetuslapsensa tulivat ja pyysivät Häntä sanoen: "Lähetä hänet menemään, sillä hän huutaa perässämme."

23. Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.

23. Mutta ei hän sanacan händä wastannut. Nijn hänen Opetuslapsens tulit ja rucoilit händä sanoden: eroita händä sinustas: sillä hän huuta meidän jälkem.

23. Mutta ei sanakan hende wastanut. Nin henen Opetuslapsens edheskeuit/ ia rucolit hende/ sanoden/ Eroita hende sinustas/ sille hen hwta meiden ielkin. (Mutta ei sanakaan häntä wastannut. Niin hänen opetuslapsensa edeskäwit/ ja rukoilit häntä/ sanoen/ Eroita häntä sinusta/ sillä hän huutaa meidän jälkeen.)

24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".

24 Mutta Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muuta kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten luo."

24. Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.

24. Nijn hän wastaten sanoi: en ole minä lähetetty waan cadotettuin lammasten tygö Israelin huonesta.

24. Nin hen wastaten sanoi/ En ole mine lehetetty/ waan nijnen cadhotettuin lammasten tyge Israelin hoonesta. (Niin hän wastaten sanoi/ En ole minä lähetetty/ waan niinen kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.)

25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".

25 Mutta vaimo tuli ja kumartui Hänen eteensä ja sanoi: "Herra, auta minua."

25. Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.

25. Mutta se tuli ja cumarsi händä sanoden: Herra auta minua.

25. Mutta se tuli ia cumarsi hende sanoden/ Herra/ auta minua. (Mutta se tuli ja kumarsi häntä sanoen/ Herra/ auta minua.)

26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".

26 Niin Hän vastasi ja sanoi: "Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää penikoille."

26. Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.

26. Nijn hän wastaten sanoi: ei ole soweljas otta lasten leipä ja heittä penicoille.

26. Nin hen wastaten sanoi/ Ei olle se souelias/ otta lastein leipe ia heitte penickoille. (Niin hän wastaten sanoi/ Ei ole se sowelias/ ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.)

27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".

27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra, mutta penikatkin syövät niitä muruja, jotka putoavat heidän herrainsa pöydältä."

27. Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.

27. Nijn se wastais: totta Herra syöwät cuitengin penicatkin nijstä muruista jotca heidän Herrains pöydäldä putowat.

27. Nin se wastasi/ Totta Herra. Sööuet quitengin penickat nijste muruista/ iotca heiden Herrains peudhelde putuuat. (Niin se wastasi/ Totta Herra. Syöwät kuitenkin penikat niistä muruista/ jotka heidän herrainsa pöydältä putoawat.)

28 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

28 Silloin Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: "Oi vaimo, suuri on uskosi. Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot." Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve."

28. Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.

28. Silloin Jesus wastaten sanoi hänelle: O waimo suuri on sinun uscos tapahtucon sinulle nijncuin sinä tahdot ja hänen tyttärens tuli sillä hetkellä terwexi.

28. Silloin Iesus wastaten sanoi henelle/ O waimo/ swri ombi sinun wskos/ olcon sinulle ninquins sine tahdot. Ja henen tytterens tuli teruexi samalla hetkelle. (Silloin Jesus wastaten sanoi hänelle/ Oi waimo/ suuri ompi sinun uskosi/ Olkoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli terweeksi samalla hetkellä.)

29 Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.

29 Sieltä lähdettyään Jeesus tuli Galilean järven äärelle ja Hän nousi vuorelle ja istuutui sinne.

29. Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö, ja astui vuorelle, ja istui siihen.

29. JA Jesus meni sieldä edemmä ja tuli Galilean meren tygö astui wuorelle ja istui sijhen.

29. Ja Iesus sielde edheskeui/ tuli Galilean meren tyge/ ia ylesastui worelle/ istui sijhen. (Ja Jesus sieltä edes käwi/ tuli Galilean meren tykö/ ja ylös astui wuorelle/ istui siihen.)

30 Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,

30 Hänen luoksensa tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, *sokeita, mykkiä, raajarikkoja* ja paljon muita, ja he laskivat heidät Jeesuksen jalkain juureen, ja Hän paransi heidät,

30. Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.

30. Ja paljo Canssa tuli hänen tygöns ja toit cansans onduwita sokioita cuuroja myckiä raajarickoja ja paljo muita ja saatit Jesuxen jalcain eteen.

30. Ja palio Canssa edeskeuit henen tygens/ Ja toijdh cansans onduuat/ sokiat/ kuroit/ myket/ Raiarickot/ ia palio muita/ Ja heitit ne Iesusen ialkaden eteen. (Ja paljon kansaa edeskäwit hänen tykönsä/ ja toit kansansa ontuwat/ sokiat/ kuurot/ mykät/ raajarikot/ ja paljon muita/ Ja heitit ne Jesuksen jalkaiden eteen.)

31 niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

31 niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikot terveinä, rampain kävelevän ja sokeain näkevän. Ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

31. Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.

31. Ja hän paransi heitä nijn että Canssa ihmetteli cosca he näit mykät puhuwan raajaricot terwenä olewan onduwat käywän sokiat näkewän ja cunnioidzit Israelin Jumalata.

31. Ja hen paransi heiden/ nin että Canssat imechtelit/ coska he neijt ne myket puhuuan/ Raiarickot teruet oleuan/ Onduuat kieuuen/ sockiat näkeuen/ ia cunnioitzit Israelin Jumalat. (Ja hän paransi heidän/ niin että kansat ihmettelit/ koska he näit ne mykät puhuwan/ Raajarikot terweet olewan/ Ontuwat käywän/ sokiat näkewän/ ja kunnioitsit Israelin Jumalata.)

32 Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla".

32 Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: "Minun käy sääli kansaa, sillä he ovat viipyneet jo kolme päivää luonani, eikä heillä ole mitä söisivät. Mutta en halua laskea heitä syömättöminä menemään, jotteivät menehtyisi matkalla."

32. Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.

32. JA Jesus cudzui Opetuslapsens tygöns ja sanoi: minä armahdan Canssa että he owat jo colme päiwä minun tykönäni wijpynet ja ei ole heillä syötäwätä ja en minä tahdo heitä tyköäni syömätä poislaske ettei he tiellä waipuis.

32. Ja Iesus cutzui Opetuslapsens tygens/ ia sanoi/ Mine armadhan Canssan päle/ Sentähden että he ouat io colmet peiue minun tykeneni wijpyneet/ Ja ei ole heille söteuet/ Ja en mine tahdo heite tyköeni paastuten poislaske/ ettei he tielle wäsy. (Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä/ ja sanoi/ Minä armahdan kansan päälle/ Sen tähden että he owat jo kolme päiwää minun tyköni wiipyneet/ Ja ei ole heille syötäwätä/ Ja en minä tahdo heitä tyköäni paastoten poislaskea/ ettei he tielle wäsy.)

33 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?"

33 Hänen opetuslapsensa sanoivat Hänelle: "Mistä saamme autiomaassa niin paljon leipää, että voimme ravita näin suuren kansanjoukon"

33. Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: kusta me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?

33. Nijn sanoit hänen Opetuslapsens hänelle: custa me saamme täsä erimaas nijn paljo leipä cuin me rawidzemma tämän Canssan.

33. Nin sanoit hene' Opetuslapsens henelle/ Custa me saa'ma tesse ärimaas nin mo'da leipe/ ette me rauitzemma nein palion Canssan? (Niin sanoit hänen opetuslapsensa hänelle/ Kusta me saamme tässä äärimaassa niin monta leipää/ että me rawitsemme näin paljon kansaa?)

34 Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia".

34 Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He vastasivat: "Seitsemän, ja muutamia pikku kaloja."

34. Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.

34. Ja Jesus sanoi heille: monda leipä teillä on? He sanoit: seidzemen ja wähä calaisita.

34. Ja Iesus sanoi heille/ Mittoman leipe teille on? He sanoit/ Seitzemen/ Ja wehe calaisija. (Ja Jesus sanoi heille/ Monta leipää teillä on? He sanoit/ seitsemän/ Ja wähän kalaisia.)

35 Niin hän käski kansan asettua maahan.

35 Niin Hän käski kansan asettua maahan.

35. Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.

35. Nijn hän käski Canssan maan päällä atrioidzeman.

35. Nin hen käski Canssan maan päle atrioijtzeman. (Niin hän käski kansan maan päälle aterioitsemaan.)

36 Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.

36 Sitten Hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja opetuslapset antoivat kansalle.

36. Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.

36. Ja hän otti ne seidzemen leipä ja calat kijtti mursi ja andoi Opetuslastens ja Opetuslapset annoit Canssalle ja he söit caicki ja rawittiin.

36. Ja hen otti ne seitzemen leipe/ ia calat/ kijtti Jumalat/ mursi/ ia annoi Opetuslastens/ ia Opetuslapset annoit Canssalle/ Ja he caikin söijt/ ia rawittijn. (Ja hän otti ne seitsemän leipää/ ja kalat/ kiitti Jumalata/ mursi/ ja annoi opetuslastensa/ ja opetuslapset annoit kansalle/ Ja he kaikki söit/ ja rawittiin.)

37 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.

37 Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Ja he kokosivat jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.

37. Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.

37. Ja otit ylös mitä lijaxi jäi seidzemen täysinäistä coria muruja.

37. Ja ylesotit mite lighaxi ieij/ seitzemen corghia teunnens muruia. (Ja ylös otit mitä liiaksi jäi/ seitsemän koria täynnänsä muruja.)

38 Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

38 Niitä jotka söivät, oli neljä tuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

38. Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.

38. Mutta nijtä cuin söi oli neljä tuhatta miestä ilman waimoita ja lapsita.

38. Mutta ne iotca söijt/ olit nelie tuhatta mieste/ ilman waimoita ia lapsita. (Mutta ne jotka söit/ olit neljä tuhatta miestä/ ilman waimoitta ja lapsitta.)

39 Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.

39 Laskettuaan kansan luotaan Hän astui veneeseen ja meni Magdalan* alueelle.

39. Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.

39. Ja cuin hän oli Canssan tyköäns laskenut astui hän hahteen ja tuli Magdalan rajoille.

39. Ja quin hen oli Canssan tyköens laskenut/ astui hen hachteen/ ia tuli Magdalan raioille. (Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut/ astui hän haahteen/ ja tuli Magdalan rajoille.)