2 luku

Kun jo enkelien kautta annettua lakia vastaan tehty rikos tuotti rangaistuksen, niin me olemme paljoa enemmän rangaistuksen alaisia, jos ylenkatsomme Kristuksen julistaman pelastuksen 1 – 4, sillä ei Jumala alistanut tulevaa maailmaa enkelien, vaan Kristuksen alle 5 – 9 Tullakseen pelastajaksi Kristuksen täytyi kärsiä ja kuolla veljiensä edestä ja kaikessa tulla heidän kaltaisekseen 10 – 18.

1 Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.

1 Sen vuoksi on meidän vielä enemmän otettava vaari siitä, mitä olemme kuulleet, jottemme kulkisi ohi.

1. Sentähden pitää meidän sitä visummin niistä vaarin ottaman, joita me kuulleet olemme, ettemme joskus pahenisi.

1. SEntähden pitä meidän sitä wisummin nijstä waarin ottaman cuin meille sanotut owat etten me joscus pahenis:

1. SEnteden pite meiden site wisumasti warinottoman nijste iotca meille sanotut ouat/ ettei me ioskus poiswodhaisi/ (Sentähden pitää meidän sitä wisummasti waarinottaman niistä, jotka meille sanotut owat/ ettei me me joskus pois wuotaisi)

2 Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa,

2 Sillä jos enkelten välityksellä puhuttu sana oli luja ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkan,

2. Sillä jos se sana oli vahva, joka enkelitten kautta puhuttiin, ja kaikki ylitsekäymys ja tottelemattomuus on jo ansaitun palkkansa saanut:

2. Sillä jos se sana oli wahwa cuin Engelitten cautta puhuttin ja caicki ylidzekäymys ja tottelemattomus on jo ansaitun palckans saanut/

2. Sille ios se Sana oli wahua quin Engelitten cautta puhuttin/ ia iocainen ylitzekeumys/ ia tottelematus ombi henen oikean Palcans saanut/ (Sillä jos se Sana oli wahwa kuin enkelitten kautta puhuttiin/ ja jokainen ylitsekäymys/ ja tottelemattomuus ompi hänen oikean palkkansa saanut/)

3 kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,

3 kuinka me pääsemme pakoon, jollemme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jota Herra ensimmäisenä julisti ja jonka sen kuulijat osoittivat meille todeksi,

3. Kuinkas me välttäisimme, jos me senkaltaisen autuuden katsomme ylön? joka sitte, kuin se ensin Herralta saarnattu oli, meissä vahvistetuksi tuli niiden kautta, jotka sen kuulleet olivat.

3. Cuingasta me wältäisim jos me sencaltaisen autuuden ylöncadzomma? Joca sijtte cuin se ensin HERralda saarnattu oli meisä wahwistetuxi tuli nijden cautta jotca sen cuullet olit.

3. Quingasta me weltesim/ ios me sencaltaisen Autuudhen ylen catzoma? Joca sitte quin se ensin on sarnatu itze Herralda/ meihin se wahuistui/ ninen cautta iotca sen cwluet olit. (Kuinkaste (kuinka) me wälttäisimme/ jos me senkaltaisen autuuden ylen katsomme? Joka kuin se ensin oli saarnattu itse Herralta/ meihin se wahwistui/ niiden kautta, jotka sen kuulleet olit.)

4 kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

4 kun Jumala yhdessä todisti tunnusteoilla ja ihmeillä ja moninaisilla voimateoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

4. Ja Jumala on siihen todistuksensa antanut sekä ihmeillä että tunnustähdillä, niin myös moninaisilla voimallisilla töillä ja Pyhän Hengen jakamisilla tahtonsa jälkeen.

4. Ja Jumala on sijhen todistuxens andanut sekä ihmeillä että tunnustähdeillä nijn myös moninaisilla woimallisilla töillä ja Pyhän Hengen jacamisella hänen tahtons jälken.

4. Ja Jumala ombi sihen andanut Todhistoxens seke Merckein cansa ette tunnustectein/ ia moninaisilla Auwoilla/ ia pyhen Hengen wlosiakamisen cansa/ henen tadhons ielkin. (Ja Jumala ompi siihen antanut todistuksensa sekä merkkein kanssa, että tunnustöin/ ja moninaisilla awuilla/ ja Pyhän Hengen ulosjakamisen kanssa/ hänen tahtonsa jälkeen.)

5 Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme.

5 Sillä enkelten valtaan Hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta puhumme.

5. Sillä ei hän ole enkelitten alle antanut tulevaista maailmaa, josta me puhumme.

5. Sillä ei hän ole tulewaista mailmata Engelitten ala andanut josta me puhumma.

5. Sille eipe hen ole Engeleiten alaa'danut site tuleuaista Mailma iosta me puhuma. (Sillä eipä hän ole enkeleitten alle antanut sitä tulewaista maailmaa, josta me puhumme.)

6 Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?

6 Vaan joku on jossain todistanut sanoen: ”Mikä on ihminen, että häntä muistat tai Ihmisen Poika, että katsot hänen puoleensa?

6. Mutta yksi sen todistaa toisessa paikassa ja sanoo: mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?

6. Mutta yxi sen todista toises paicas ja sano: Mikä on ihminen että sinä händä ajattelet?

6. Mutta yxi sen todistapi toises Paicas/ ia sanopi/ Mike on Inhiminen/ ette sine aiattelet henen pälense? (Mutta yksi sen todistaapi toisessa paikassa/ ja sanoopi/ Mikä on ihminen/ että sinä ajattelet hänen päällensä?)

7 Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;

7 Sinä teit hänet *vähäksi aikaa enkelejä* halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, asetit hänet hallitsemaan kättesi tekoja,

7. Sinä olet hänen vähäksi hetkeksi enkelitten suhteen alentanut: sinä olet hänen kunnialla ja ylistyksellä kaunistanut, ja asettanut kättes töiden päälle.

7. Ja ihmisen Poica ettäs händä edziskelet? Sinä olet hänen wähäxi hetkexi Engelitten suhten alendanut: sinä olet hänen cunnialla ja ylistyxellä caunistanut ja asettanut kättes töiden päälle/

7. Ja Inhimisen Poica/ ettes he'de etziskelet? Sine olet hene' wehen hetken Engeleilde andanut * ylena'neta. Cunnialla ia ylistöxella olet sine hene' crunanut/ ia olet henen asettanut sinun Kättes töidhen päle/ (Ja ihmisen poika/ ettäs hänta etsiskelet? Sinä olet hänen wähän hetken enkeleiltä antanut *ylen annettaa. Kunnialla ja ylistyksellä olet sinä hänen kruunannut/ ja olet hänen asettanut sinun kättesi töiden päälle/)

8 asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.

8 alistit kaikki hänen jalkainsa alle." Sillä alistaessaan kaikki hänen valtaansa, Hän ei jättänyt mitään hänen valtaansa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtaansa alistetuksi.

8. Kaikki olet sinä heittänyt hänen jalkainsa alle. Sillä siinä, että hän kaikki on hänen allensa heittänyt, ei hän mitään jättänyt, jota ei hän ole hänen allensa heittänyt; mutta nyt emme vielä näe kaikkia hänen allensa heitetyksi.

8. Caicki olet sinä heittänyt hänen jalcains ala: Sillä sijnä että hän caicki on hänen alans heittänyt ei hän mitän jättänyt jota ei hän ole hänen alans heittänyt mutta en me wielä näe caickia hänen alans heitetyxi.

8. Caiki sine olet heitenyt henen Jalcains ala. Sille sijne ette he' caiki on heitenyt henen alans/ eipe hen mite iettenyt/ iota hen ei henen alans heitenyt. Mutta eipe me wiele nyt näe/ caikia henen alans heitetyxi. (Kaikki sinä olet heittänyt hänen jalkainsa alle. Sillä siinä, että hän kaikki on heittänyt hänen allensa/ eipä hän mitään jättänyt/ jota hän ei hänen allensa heittänyt. Mutta eipä me wielä nyt näe/ kaikkia hänen allensa heitetyksi.)

9 Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.

9 Mutta me näemme Jeesuksen Hänen kuolemansa kärsimyksen vuoksi kirkkaudella ja kunnialla seppelöitynä, Hänet, joka *vähäksi aikaa oli tehty enkelejä* halvemmaksi, jotta Hän Jumalan armosta kaikkien puolesta maistaisi kuolemaa.

9. Vaan Jesuksen, joka vähäksi hetkeksi enkelitten suhteen alennettu oli, näemme me kuoleman kärsimisen kautta kaunistetuksi kunnialla ja ylistyksellä, että hänen piti Jumalan armosta kaikkein edestä kuolemaa maistaman.

9. Waan Jesuxen joca wähäxi hetkexi Engelitten suhten alettu oli näemmä me cuolemans kärsimisen cautta caunistetuxi cunnialla ja ylistyxellä että hänen piti Jumalan Armosta caickein edestä cuolemata maistaman.

9. Mutta SEN ioca wehen hetken oli Engeleilde ylenannetu/ me näemme ette se IesuS ombi colemans kersimisen cautta crunattu cunnialla ia ylistoxella/ senpäle ette henen piti Jumalan Armon cautta caikein edeste Colemata maistaman. (Mutta SEN joka wähän hetken oli enkeleiltä ylenannettu/ me näemme, että se JesuS ompi kuolemansa kärsimisen kautta kruunattu kunnialla ja ylistyksellä/ sen päälle että hänen piti Jumalan armon kautta kaikkein edestä kuolemata maistaman.)

10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

10 Sillä Hänen, jonka vuoksi kaikki on ja jonka ansiosta kaikki on, sopi saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten avulla tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

10. Sillä se sopi hänen, jonka tähden kaikki ovat ja jonka kautta kaikki ovat, joka paljon lapsia kunniaan saattaa, että hän heidän autuutensa Pääruhtinaan kärsimisen kautta täydelliseksi tekis.

10. Sillä se sowei hänen jonga tähden caicki owat ja jonga cautta caicki owat joca paljo lapsia cunnialisuteen saatti että hän heidän autuudens Pääruhtinan kärsimisen cautta täydellisexi tekis.

10. Sille se soueisi henen/ ionga tedhen caiki ouat/ Ja ionga cautta caiki cappalet ouat/ ioca palion Lapsia Cunnialisutehe' saatti/ ette hen heiden Autuudens päructinan kersimisen cautta/ teudhelisexi tekisi. (Sillä hän sopisi hänen/ jonka tähden kaikki owat/ Ja jonka kautta kaikki kappaleet owat/ joka paljon lapsia kunniallisuuteen saatti/ että hän heidän autuutensa pääruhtinaan kärsimisen kautta / täydelliseksi tekisi.)

11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,

11 Sillä sekä Hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki yhdestä, mistä syystä Hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi

11. Sillä ne kaikki yhdestä ovat, sekä se, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, jonka tähden ei hän myös häpee heitä veljiksensä kutsua,

11. Että ne caicki yhdestä olisit sekä se joca pyhittä että ne jotca pyhitetän jonga tähden ei hän myös häpe heitä weljexens cudzua sanoden:

11. Senpolesta ette ne caiki ycdheste ouat/ seke se/ ioca pyhittepi/ ette ne iotca pyhitetään/ Jonga syyn tede' eipe hen mös hepiä heite Weliexens cutzua/ sanodhen/ (Sen puolesta, että ne kaikki yhdestä owat/ sekä se/ joka pyhittääpi/ että ne jotka pyhitetään/ Jonka syyn tähden eipä hän myös häpeä heitä weljeksensä kutsua/ sanoen)

12 kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä";

12 sanoessaan: "Julistan nimeäsi veljilleni, laulan sinulle ylistystä seurakunnan keskellä"

12. Sanoen: minä julistan sinun nimes minun veljilleni ja keskellä seurakuntaa sinua veisulla ylistän;

12. Minä julistan sinun nimes minun weljilleni ja keskellä Seuracunda sinua weisulla ylistän.

12. Mine tahdhon iulghista sinun Nimes minun welijlleni/ ia keskelle Seuracunda weisulla sinua yliste. (Minä tahdon julkistaa sinun nimesi minun weljilleni/ ja keskelle seurakunta weisulla sinua ylistää.)

13 ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"

13 ja taas: "Panen luottamukseni Häneen" ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut.”

13. Ja taas: minä turvaan häneen; ja taas: katso, minä ja ne lapset, jotka Jumala minulle antanut on,

13. Ja taas: Minä panen uscalluxeni häneen. Ja taas: Cadzo minä ja ne lapset jotca Jumala minulle andanut on.

13. Ja taas/ Mine panen wskalloxeni henen tygens/ Ja taas/ Catzo/ Mine ia ne Lapset iotca Jumala minun andanut on. (Ja taas/ Minä panen uskallukseni hänen tykönsä/ Ja taas/ Katso/ Minä ja ne lapset, jotka Jumala minun antanut on.)

14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,

14 Koska siis lapsilla on *liha ja veri*, tuli Hänkin niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta Hän kuolemallaan kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on paholaisen,

14. Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olis kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on: perkeleen,

14. Että lapsilla on liha ja weri on hän sijs myös nijstä osallisexi tullut että hän olis cuoleman cautta woiman poisottanut sildä jolla cuoleman walda oli se on Perkeleldä.

14. Ette nyt nijllä Lapsilla ombi Liha ia Weri/ ombi hen mös nijste samalmooto osalisexi tullut. Senpäle ette henen piti Coleman cautta woiman poisottaman/ sildä iolla Cooleman walda oli/ se on/ Perkelen/ (Että nyt niillä lapsilla ompi liha ja weri/ ompi hän myös niistä samalla muotoa osalliseksi tullut. Sen päälle, että hänen piti kuoleman kautta woiman pois ottaman/ siltä, jolla kuoleman walta oli/ se on/ perkeleen/)

15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämän olivat orjuuden alaisia.

15. Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman.

15. Ja päästäis ne jotca cuoleman pelgost piti caiken ikäns orjana oleman/

15. Ja pästemen ne iotca Cooleman pelghon cautta piti caiken ijensä Oriana oleman/ (Ja päästämän ne, jotka kuoleman pelon kautta piti kaiken ikänsä orjana oleman/)

16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.

16 Sillä ei kai Hän ota huomaansa enkelejä, vaan Aabrahamin jälkeläiset Hän ottaa huomaansa,

16. Sillä ei tosin hän koskaan enkeleitä päällensä ota, vaan Abrahamin siemenen hän päällensä ottaa,

16. Sillä ei tosin hän coscan Engeleitä päällens ota waan Abrahamin Siemenen hän päällens otta/

16. Sille ettei hen coskan Engeleite tosin * pälens ota/ waan sen Abrahamin Siemenen hen pälens ottapi/ (Sillä ettei hän koskaan enkeleitä tosin *päällensä ota/ waan sen Abrahamin siemenen hän päällensä ottaapi/)

17 Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.

17 Sen vuoksi Hänen oli kaikessa tultava veljensä kaltaiseksi, jotta Hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylin pappi suhteessa Jumalaan, hyvittääkseen kansan synnit,

17. Josta hänen kaiketi piti veljiensä kaltainen oleman, että hän armollinen ja uskollinen ylimmäinen Pappi Jumalan edessä olis, sovittamaan kansan syntejä.

17. Josta hän caiketi hänen weljens caltainen olis että hän armollinen ja uscollinen ylimmäinen Pappi Jumalan edes olis sowittaman Canssan syndejä.

17. iosta henen piti caiketi henen Weliens caltainen oleman. Senpäle ette hen olis armolinen/ ia wskolinen ylimeinen Pappi Jumalan edhes/ souittaman Canssan synnit. (josta hänen piti kaiketi hänen weljensä kaltainen oleman. Sen päälle, että hän olisi armollinen/ ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä/ sowittamaan kansan synnit.)

18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

18 Sillä koska Hän itse on kärsinyt kiusattuna, Hän voi kiusattuja auttaa.

18. Sillä siitä, että hän kärsinyt on ja on kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan.

18. Sillä että hän kärsinyt on ja on kiusattu woi hän myös nijtä autta jotca kiusatan.

18. Sille sijne ette hen kersinyt ombi/ ia on kiusattu/ woi hen mös autta nijte iotca kiusatan. (Sillä siinä, että hän kärsinyt ompi/ ja on kiusattu/ woi hän myös auttaa niitä, jotka kiusataan.)