15 luku

Apostoli todistaa, vedoten moneen silmin näkijään, Kristuksen nousseen kuolleista 1 – 11, osoittaa, että, elleivät kuolleet nouse, ei Kristuskaan ole noussut 12 – 19; mutta koska Kristus on noussut kuolleista, niin kaikki tulevat hänessä eläviksi, ja kaikki hänen vihollisensa alistetaan hänen jalkojensa alle, että Jumala olisi kaikki kaikissa 20 – 28 Itsensä kastattaminen kuolleitten puolesta ja apostolin antautuminen hengenvaaraan osoittavat myöskin, että uskottiin kuolleitten ylösnousevan 29 – 34 Paavali osoittaa luonnosta otetuilla vertauksilla, millainen ruumis kuolleista nousseilla on oleva 35 – 49; nekin, jotka silloin elävät, muuttuvat, ja niin ennustus kuoleman kukistumisesta käy toteen 50 – 57 Kehoitus ahkeruuteen Herran työssä 58.

1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte

1 Veljet, minä teen teille tunnetuksi sen ilosanoman, jonka teille julistin, jonka te myös otitte vastaan ja jossa pysytte.

1. Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, sen evankeliumin, jonka minä teille ilmoitin, jonka te myös saaneet olette, jossa te myös seisotte,

1. MInä teen teille tiettäwäxi rackat weljet sen Evangeliumin cuin minä teille ilmoitin jonga te ottanet oletta.

1. MUtta mine teen teille tietteuexi/ rackat weliet/ sen Euangelium quin mine teille ilmoitin/ Jonga te mös ottaneet oletta/ (Mutta minä teen teille tiettäwäksi/ rakkaat weljet/ sen ewankelium kuin minä teille ilmoitin/ Jonka te myös ottaneet olette/)

2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

2 Sen avulla te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sanasta, jonka teille ilosanomana julistin, jollette turhaan uskoneet.

2. Jonka kautta te myös autuaaksi tulette, jos te sen pidätte, minkä minä teille olen ilmoittanut, ellette hukkaan ole uskoneet.

2. Josa te myös pysytte jonga cautta te autuaxi tuletta cuinga minä sen teille olen ilmoittanut jos te sen oletta pitänet ellei nijn ole että te huckan oletta usconet.

2. iossa te mös seisotta/ ionga cautta te mös autuaxi tuletta/ Mille modholla mine sen teille olen ilmoitanut/ ios te sen oletta piteneet/ Ellei nin ole ette te huckan oletta vskoneet. (jossa te myös seisotte/ jonka kautta te myös autuaaksi tulette/ Millä muodolla minä sen teille olen ilmoittanut/ jos te sen olette pitäneet/ Ellei niin ole että te hukkaan olette uskoneet.)

3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

3 Sillä tein teille ennen kaikkea tiettäväksi sen, minkä itsekin olin saanut, että Kristus kuoli syntiemme vuoksi Kirjoitusten mukaan

3. Sillä minä olen sen ensin teille antanut, jonka minä myös saanut olen, että Kristus on kuollut meidän synteimme tähden, Raamattuin jälkeen,

3. Sillä minä olen sen algusta teille andanut jonga minä myös saanut olen että Christus on cuollut meidän syndeimme tähden Ramattuin jälken.

3. Sille ette mine olen alghusta teille sen andanut/ ionga mine mös saanut olen/ Ette Christus coollut ombi meiden Syndein tedhen/ Ramatuidhen ielken/ (Sillä että minä olen alusta teille sen antanut/ jonka minä myös saanut olen/ Että Kristus kuollut ompi meidän syntein tähden/ Raamatuiden jälkeen/)

4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

4 ja että Hänet haudattiin ja että Hän heräsi eloon kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan

4. Ja että hän oli haudattu ja nousi ylös kolmantena päivänä Raamattuin jälkeen,

4. Ja että hän oli haudattu ja ylösnousi colmandena päiwänä Ramattuin jälken.

4. Ja ette Hen Haudhattu oli/ ia ette hen ylesnousi colmanna peiuen/ Ramatuidhen ielkin. (Ja että hän haudattu oli/ ja että hän ylös nousi kolmantena päiwän/ Raamatuiden jälkeen.)

5 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.

5 ja että Hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.

5. Ja että hän nähtiin Kephaalta ja sitte kahdeltatoistakymmeneltä.

5. Ja että hän nähtin Cephaxelda ja sijtte nijldä cahdeldatoistakymmeneldä:

5. Ja ette hen nechtijn Cephaselda/ ia sijtte nijlde Cadheldatoistakymmenelda/ (Ja että hän nähtiin Cephaselta/ ja sitten niiltä kahdeltatoista kymmeneltä/)

6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.

6 Sen jälkeen Hän näyttäytyi yhdellä kertaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat yhä vielä ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.

6. Senjälkeen hän nähtiin usiammalta kuin viideltäsadalta veljeltä yhdellä haavalla, joista monta vielä elävät, mutta muutamat ovat nukkuneet.

6. Sen jälken hän nähtin usiammalda cuin wijdeldä sadalda weljeldä yhdellä haawalla joista monda wielä eläwät mutta muutamat owat nuckunet.

6. Senielkin he' nechtijn enemelde quin Widhelde sadhalda Welielde ydhelle Haualla/ Joista monda wiele nyt eleuet/ Mutta mutomat ouat poisnuckuneet. (Sen jälkeen hän nähtiin enemmälti kuin wiideltä sadalta weljeltä yhdellä haawalla/ Joista monta wielä nyt eläwät/ Mutta muutamat owat pois nukkuneet.)

7 Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.

7 Sen jälkeen Hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.

7. Sitälähin nähtiin hän Jakobilta ja sen jälkeen kaikilta apostoleilta.

7. Sitälähin nähtin hän Jacobilda ja sen jälken caikilda Apostoleilda.

7. Sitelehin hen nechtijn Jacobilda/ Ja senpereste caikilda Apostoleilda. (Siitälähin hän nähtiin Jakobilta/ Ja senperästä kaikilta apostoleilta.)

8 Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.

8 Mutta kaikkein viimeiseksi Hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin kesken syntynyt.

8. Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä.

8. Wijmeiseldä caickein jälkin on hän minulda nähty nijncuin kesken syndyneldä.

8. Wimeiselda caikein ielkinne/ ombi mös minulda nechty nin quin yhdelde keskensyndynelde. (Wiimeiseltä kaikkein jälkiinne/ ompi myös minulta nähty niinkuin yhdeltä keskensyntyneeltä.)

9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

9 Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

9. Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.

9. Sillä minä olen caickein huonoin Apostolitten seas engä ole kelwollinen Apostolixi cudzutta että minä olen Seuracunda wainonnut.

9. Sille mine olen caikein Hoonoin Apostolitten seassa/ ioca en ole keluolinen Apostolixi cutzutta/ Senteden ette mine olen Seurakunda wainonut. (Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa/ joka en ole kelwollinen apostoliksi kutsuttaa/ Sentähden että minä olen seurakuntaa wainonnut.)

10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.

10 Mutta Jumalan armon avulla olen, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä vaan Jumalan armo, joka on kanssani.

10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut, vaan minä olen enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki; mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on.

10. Mutta Jumalan armosta minä olen se cuin minä olen ja hänen armons ei ole minun cohtani tyhjä ollut waan minä olen enämmän tehnyt cuin muut caicki: mutta en cuitengan minä waan Jumalan armo joca minusa on.

10. Mutta Jumalan armosta mine olen/ se quin mine olen/ ia henen Armo'sa minun cochtani/ ei ole tyhije ollut/ Waan mine olen enemen tehnyt/ quin he caiki/ Mutta en quitengan mine/ waan Jumalan Armo ioca minussa ombi. (Mutta Jumalan armosta minä olen/ se kuin minä olen/ ja hänen armonsa minun kohtaani/ ei ole tyhjä ollut/ Waan minä olen enemmin tehnyt/ kuin he kaikki/ Mutta en kuitenkaan minä/ waan Jumalan armo joka minussa ompi.)

11 Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.

11 Julistanpa siis minä tai he, näin me saarnaamme ja näin te olette tulleet uskoon.

11. Olisin siis minä eli he, näin me saarnaamme ja näin te olette myös uskoneet.

11. Olisin sijs minä eli he näin me saarnamme ja näin te oletta myös usconet.

11. Olis sis mine eli he/ nein me sarname/ Ja nein te oletta vskoneet. (Olisi siis minä eli he/ näin me saarnaamme/ Ja näin te olette uskoneet.)

12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?

12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että Hänet on herätetty kuolleista, kuinka muutamat teistä sanovat, ettei ole kuolleitten ylösnousemusta?

12. Mutta jos Kristus saarnataan kuolleista nousseeksi ylös; miksi siis teidän seassanne muutamat sanovat, ettei kuolleitten ylösnousemista ole?

12. MUtta jos Christus saarnatan cuolleista ylösnosnexi mixi sijs teidän seasan muutamat sanowat? Ei cuolluitten ylösnousemista olewan?

12. Mutta ios nyt Christus sarnatan Coolluista ylesnosneexi/ Mixi sis teiden keskenen mwtomat sanouat? Ei ensingen Cooluten Ylesnousemista oleua'? (Mutta jos nyt Kristus saarnataan kuolleista ylösnousseeksi/ Miksi siis teidän keskenän muutamat sanowat? Eli ensinkään kuolleitten ylösnousemista olewan?)

13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.

13 Vaan jollei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty.

13. Mutta ellei kuolleitten ylösnousemus ole, niin ei Kristuskaan noussut ylös.

13. Mutta ellei cuolluitten ylösnousemus ole nijn ei Christuscan ylösnosnut.

13. Mutta ellei Coolluten ylesnousemus ole/ Nin ei mös Christus ylesnosnut. (Mutta ellei kuolleitten ylösnousemus ole/ Niin ei myös Kristus ylösnoussut.)

14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;

14 Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, turha on meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne.

14. Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne on myös turha,

14. Mutta jollei Christus ylösnosnut nijn on meidän saarnamme turha ja teidän uscon on myös turha.

14. Mutta iollei Christus ylesnosnut/ Nin on meiden sarnan tyhije/ Nin o'bi mös teiden Uskona tyhije. (Mutta jollei Kristus ylösnoussut/ Niin on meidän saarnan tyhjä/ Niin ompi myös teidän uskonne tyhjä.)

15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.

15 Ja meidät havaitaan myös vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalasta, että Hän on herättänyt Kristuksen, jota Hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.

15. Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, että hän on herättänyt ylös Kristuksen, jota ei hän ole herättänyt ylös, ellei kuolleet nouse ylös.

15. Ja me löytän Jumalan wääräxi todistajaxi että me Jumalata wastan todistanet olemma että hän on ylösherättänyt Christuxen: jota ei hän ole ylösherättänyt ellei cuollet ylösnouse.

15. Ja me mös leuteen Jumalan Wärexi Todhistaiaxi/ ette me Jumalata wastan olema todhistaneet/ Ette hen on ylesherettenyt Christusen/ iota hen ei ylesherettenyt/ ellei ne Coolluet ylesnouse. (Ja me myös löydetään Jumalan wääräksi todistajaksi/ että me Jumalata wastaan olemme todistaneet/ Että hän on ylös herättänyt Kristuksen/ jota hän ei ylösherättänyt/ ellei ne kuolleet ylös nouse.)

16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.

16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty.

16. Sillä jollei kuolleet nouse ylös, eipä Kristuskaan noussut ole.

16. Sillä jollei cuollet ylösnouse/eipä Christuscan ylösnosnut ole.

16. Sille iollei ne Coolluet ylesnouse/ Eipe mös Christus ylesnosnut ole. (Sillä jollei ne kuolleet ylös nouse/ Eipä myös Kristus ylös noussut ole.)

17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.

17 Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, turha on uskonne — olette yhä synneissänne.

17. Mutta ellei Kristus ole noussut ylös, niin on teidän uskonne turha, ja te olette vielä teidän synneissänne,

17. Mutta ellei Christus ole ylösnosnut nijn on teidän uscon turha.

17. Mutta ellei Christus ole ylesnosnut/ Nin ombi teiden Uskona turha/ (Mutta ellei Kristus ole ylös noussut/ Niin ompi teidän uskonne turha/)

18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.

18 Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat joutuneet perikatoon.

18. Niin ovat myös ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut.

18. Ja te oletta wielä teidän synneisän: Nijn owat myös ne jotca Christuxes nuckunet owat cadotetut.

18. Nin te oletta wiele nyt teiden synnisenna. Nin ouat mös ne iotca Christusesa poisnuckuit/ cadhotetut. (Niin te olette wielä nyt teidän synneissäni. Niin owat myös ne jotka Kristuksessa pois nukuit/ kadotetut.)

19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä säälittävimmät.

19. Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.

19. Jos meillä ainoastans täsä elämäs on toiwo Christuxen päälle nijn me olisimma wiheljäisemmät caickia muita ihmisiä.

19. Jos meille waiwoin tesse Elemes ombi toiuo Chriskusen päle/ Nin me olisima ne wihileitzimet caikein Inhimisten seas. (Jos meille waiwoin tässä elämässä ompi toiwo Kristuksen päälle/ Niin me olisimme ne wiheliäisimmät kaikkein ihmisten seassa.)

20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.

20 Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista *ja Hänestä on tullut poisnukkuneitten esikoinen*.

20. Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut ylös ja on tullut uutiseksi nukkuneiden seassa.

20. Mutta Christus on cuolleista ylösnosnut ja on tullut utisexi nuckunuitten seasa.

20. Mutta nyt on Christus Coolleista ylesnosnut/ Ja on tullut Wtisexi nijnen nuckunutten keskene. (Mutta nyt on Kristus kuolleista ylös noussut/ Ja on tullut uutiseksi niiden nukkuneitten keskenä.)

21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

21 Sillä koska kuolema on ihmisen toimesta, on myös kuolleitten ylösnousemus ihmisen toimesta.

21. Sillä että ihmisen kautta kuolema on, niin on myös ihmisen kautta kuolleitten ylösnousemus.

21. Ja että ihmisen cautta cuolema on nijn on myös ihmisen cautta cuolluitten ylösnousemus.

21. Sille senwoxi ette Inhimisen cautta Colema on/ Nin mös Inhimisen cautta Coolluten ylsenousemus tule. (Sillä sen wuoksi että ihmisen kautta kuolema on/ Niin myös ihmisen kautta kuolleitten ylösnousemus tulee.)

22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

22 Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

22. Sillä niinkuin kaikki Adamissa kuolevat, niin he myös kaikki pitää Kristuksessa eläväksi tehtämän,

22. Sillä nijncuin caicki Adamis cuolewat: nijn he myös caicki pitä Christuxes eläwäxi tehtämän.

22. Sille ninquin caiki Adamissa coleuat Nin he mös Caiki Christusesa pite eleuexi techtemen. (Sillä niinkuin kaikki Adamissa kuolewat. Niin he myös kaikki Kristuksessa pitää eläwäksi tehtämän.)

23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;

23 mutta kukin vuorollaan: esikoisena Kristus, sen jälkeen Kristuksen omat Hänen tulemuksessaan.

23. Mutta kukin järjestyksessänsä: uutinen Kristus, sitte ne, jotka Kristuksen omat ovat, hänen tulemisessansa.

23. Mutta cukin säädysäns utinen Christus sijtte ne jotca Christuxen omat owat cosca hän tule.

23. Mutta itzecukin säädhysens/ Ninen Wtinen Christus/ senielkin ne iotca Christusen omat ouat/ coska hen tulepi. (Mutta itsekukin säädyssänsä/ Niiden uutinen Kristus/ senjälkeen ne jotka Kristuksessa omat owat/ koska hän tuleepi.)

24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

24 Sitten tulee loppu, kun Hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

24. Sitte on loppu, koska hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, ja panee pois kaiken herrauden ja kaiken vallan ja voiman.

24. Silloin on loppu cosca hän anda waldacunnan Jumalan ja Isän haldun ja pane pois caiken herrauden ja caiken Esiwallan ja wäen.

24. Sijtte on loppu/ Coska hen andapi Waldakunnan Jumalan ia Isen haltun/ ia poispane caiki Herraudhet/ ia caiken Esiwallan ia Wäen. (Sitten on loppu/ Koska hän antaapi waltakunnan Jumalan ja Isän haltuun/ ja pois panee kaikki herraudet/ ja kaiken esiwallan ja wäen.)

25 Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".

25 Sillä Hänen tulee hallita, "kunnes Hän on pannut kaikki viholliset Hänen jalkainsa alle*."

25. Sillä hänen tulee hallita, siihenasti kuin hän kaikki vihollisensa panee hänen jalkainsa alle.

25. Sillä hänen tule hallita sijhenasti cuin hän caicki wihollisens pane jalcains ala.

25. Sille henen tule Hallita/ sihenasti ette hen pane caiki wiholisens Jalcains ala. (Sillä hänen tulee hallita/ siihen asti että hän panee kaikki wihollisensa jalkainsa alle.)

26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

26 Viimeisenä vihollisena kukistetaan kuolema.

26. Viimeinen vihollinen, joka pannaan pois, on kuolema.

26. Wijmeinen wihollinen joca poispannan on cuolema sillä hän on caicki hänen jalcains ala heittänyt.

26. Se wimeinen wiholinen/ ioca poispannan/ se ombi Colema/ sille hen on henelle caiki henen Jalcains ala heittenyt. (Se wiimeinen wihollinen/ joka pois pannaan/ se ompi kuolema/ sillä hän on hänelle kaikki hänen jalkainsa alle heittänyt.)

27 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.

27 Sillä "kaikki Hän on alistanut Hänen jalkainsa alle". Mutta kun Hän sanoo, että kaikki on alistettu, on ilmeistä, että lukuun ei oteta Häntä, joka on alistanut kaiken Hänen valtaansa.

27. Sillä hän on kaikki hänen jalkainsa alle heittänyt. Mutta koska hän sanoo, että kaikki hänen allensa heitetyt ovat, niin on julki, että se on eroitettu, joka hänelle kaikki heitti alle.

27. Cosca hän sano että caicki hänen alansheitetyt owat nijn on julki että se on eroitettu joca hänelle caicki alaheitti.

27. Costa he' nyt sano/ Ette caiki henen alansheitetudh ouat/ nin on iulki/ ette se on eritetty/ ioca henelle caiki alaheitti. (Koska hän nyt sanoo/ Että kaikki hänen allensa heitetyt owat/ niin on julki/ että se on eritetty/ joka hänelle kaikki alle heitti.)

28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

28 Mutta kun kaikki on alistettu Hänen valtaansa, silloin itse Poikakin on alistuva sen valtaan, joka on alistanut kaiken Hänen valtaansa, jotta Jumala olisi kaikki kaikissa.

28. Kuin nyt kaikki hänen allensa heitetyksi tulevat, silloin myös itse Poika hänen allensa heitetään, joka kaikki hänen allensa heitti, että Jumala kaikki kaikessa olis.

28. Cosca nyt caicki hänen alansheitetyxi tulewat silloin myös idze Poicakin hänen alansheitetän joca caicki hänen alansheitti että Jumala caicki caikisa olis.

28. Coska nyt Caiki henen ala'sheitetyxi tuleuat/ silloin mös itze Poicaki henen alansheiteten/ ioca caiki henen alansheitti/ Senpäle ette Jumala pite caikinaisi caikissa oleman. (Koska nyt kaikki hänen allensa heitetyksi tulewat/ sillon myös itse Poikakin hänen allensa heitetään/ joka kaikki hänen allensa heitti/ Senpäälle että Jumala pitää kaikkinainen kaikissa oleman.)

29 Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?

29 Mitä muuten tekevät ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta*, jos kuolleita ei yleensä herätetä? Miksi nämä sitten kastattavat itsensä kuolleitten puolesta*?

29. Mitä ne muutoin tekevät, jotka itsensä kastaa antavat kuolleitten päälle, jollei kuolleet nouse ylös? Miksi he siis antavat kuolleitten päälle itseänsä kastaa?

29. ELi mitä ne tekewät jotca heitäns casta andawat cuolluitten päälle jollei cuollet ylösnouse? Mixi he sijs andawat cuolluitten päälle heitäns casta?

29. Eli mite he tekeuet/ iotca heidens andauat Casta ninen * Cooluten päle/ Jollei ensingen Coolluet ylesnouse? Mixi he sis andauat heidens Casta ninen Cooluten päle? (Eli mitä he tekewät/ jotka heidäns antawat kastaa niiden kuolleitten päälle/ Jollei ensinkään kuolleet ylösnouse? Miksi he siis antawat heidäns kastaa niiden kuolleitten päälle?)

30 Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?

30 Ja miksi mekään olemme, joka hetki vaarassa?

30. Miksi myös me joka aika vaarassa olemme?

30. Ja mixi me aina waaras olemma?

30. Ja mixi me aina seisoma Waarasa? (Ja miksi me aina seisomme waarassa?)

31 Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

31 [Veljet,] minä kuolen joka päivä, *niin totta kuin voin kerskata teistä* Kristuksessa Jeesuksessa, Herrassamme.

31. Minä kuolen joka päivä meidän kerskaamisen puolesta, joka minulla on Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme.

31. Meidän kerscamisemme puolesta cuin minulla on Christuxes Jesuxes meidän HERrasam minä cuolen jocapäiwä.

31. Meiden kerskamisen polesta/ ioca minulla ombi Christusesa Iesusesa meiden Herrasa/ mine Coolen iocapeiue. (Meidän kerskaamisen puolesta/ joka minulla ompi Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassa/ minä kuolen jokapäiwä.)

32 Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleet eivät heräjä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme".

32 Jos ihmisen tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulla siitä on? Jos kuolleita ei herätetä, niin "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme.”

32. Jos minä olen ihmisten tavalla Ephesossa petoin kanssa sotinut, mitä se minua auttaa, ellei kuolleet nouse ylös? Syökäämme ja juokaamme; sillä huomenna me kuolemme.

32. JOs minä olen ihmisten tawalla Ephesos petoin cansa sotinut? Mitä se minua autta ellei cuollet ylösnouse? Syökäm ja juocam sillä huomena me cuolemma.

32. Jos mine olen Inhimisten taualla Ephesos Petoin cansa sotinut? Mite se minun autta/ ellei ne Coolleet ylesnouse? Sökem ia iokam? Sille Homena me coolema. (Jos minä olen ihmisten tawalla Ephesossa petoin kanssa sotinut? Mitä se minun auttaa/ ellei ne kuolleet ylös nouse? Syökäämme ja juokaamme? Sillä huomenna me kuolemme.)

33 Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee."

33 Älkää eksykö. "Huono seura turmelee hyvät tavat."

33. Älkäät antako pettää teitänne: pahat jaaritukset turmelevat hyvät tavat.

33. Älkät andaco pettä teitän: pahat jaarituxet turmelewat hywät tawat.

33. Elke a'dako petettä teiten. Pahat * ialitoxet turmeleuat Hyuet tauat. (Älkään antako petettää teitän. Pahat jaaritukset turmelewat hywät tawat.)

34 Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.

34 Raitistukaa oikealla tavalla älkääkä syntiä tehkö, sillä eräät ovat tietämättömiä Jumalasta. Puhun teille häpeäksi.

34. Herätkäät ylös hurskaasti ja älkäät syntiä tehkö; sillä ei muutamat Jumalasta mitään tiedä. Häpiäksi minä näitä teille sanon.

34. Ylösherätkät hurscast ja älkät syndiä tehkö: sillä ei muutamat Jumalasta mitän tiedä. Häpiäxi minä näitä teille sanon.

34. Ylesheretkä hurskaasta/ ia elke syndi techkö. Sille ette mutomat ei miten Jumalasta tiedä. Häpiexi mine neitä teille sanon. (Ylös herätkää hurskaasta/ ja älkää syntiä tehkö. Sillä että muutamat ei mitään Jumalasta tiedä. Häpeäksi minä näitä teille sanon.)

35 Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"

35 Mutta joku sanoo: "Miten kuolleet heräävät ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"

35. Vaan joku taitais sanoa: kuinkas kuolleet nousevat? ja minkäkaltaisilla ruumiilla he tulevat?

35. JOs jocu sano: cuingasta cuollet ylösnousewat? Ja mingäcaltaisilla ruumilla he tulewat?

35. Machta nyt iocu sano/ Quinga ne Coollet ylesnouseuat? Ja mingecaltaisella Rumilla he tuleuat? (Mahtaa nyt joku sanoa/ Kuinka ne kuolleet ylös nousewat/ Ja minkäkaltaiselle ruumiilla he tulewat?)

36 Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!

36 Tyhmyri! Se, minkä kylvät, ei tule eläväksi, jollei se kuole.

36. Sinä tomppeli! Se, minkä sinä kylvät, ei tule eläväksi, ellei hän (ensin) kuole.

36. Sinä tompeli se cuins kylwät ei tule eläwäxi ellei hän ensin cuole.

36. Sine Tompeli/ sen quin sine kyluet/ ei tule eleuexi/ ellei hen ennen coolisi. (Sinä tomppeli/ sen kuin sinä kylwät/ ei tule eläwäksi/ ellei hän ennen kuolisi.)

37 Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.

37 ja minkä kylvät, et kylvä sitä kasvua*, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, ehkä vehnän tai jonkin muun kasvin jyvän.

37. Ja jonka sinä kylvät, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyvä, nimittäin nisun jyvä eli joku muu.

37. Ja jonga sinä kylwät ei se ole se ruumis joca tulewa on waan paljas jywä nimittäin nisun jywä eli jocu muu sencaltainen.

37. Ja iota sine kyluet/ eipe se ole se Rumis ioca tuleua on/ Waan yxi palias Jyue/ nimitten/ Nisun iyue eli mwta sencaltaista. (Ja jota sinä kylwät/ eipä se ole se ruumis joka tulewa on/ Waan yksi paljas jywä/ nimittäin/ Nisun jywä eli muuta senkaltaista.)

38 Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.

38 Mutta Jumala antaa sille kasvun,* niin kuin tahtoo ja kullekin siemenelle sen oman kasvun*.

38. Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niinkuin hän tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa.

38. Mutta Jumala anda hänelle ruumin sencaltaisen cuin hän tahto ja cullengin siemenelle oman ruumins.

38. Mutta Jumala andapi henelle ydhen Rumin quin hen tachto/ ia itzekullengi Siemenelle/ oman Rumihin. (Mutta Jumala antaapi hänelle yhden ruumiin kuin hän tahtoo/ ja itsekullenkin siemenelle/ oman ruumiin.)

39 Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten (liha), toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.

39 Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten (liha) ja toista karjan liha, toista taas kalojen* [liha] ja toista lintujen.

39. Ei kaikki liha ole yhtäläinen liha; vaan toinen on ihmisten liha, toinen on karjan liha, toinen on kalain, toinen on lintuin;

39. Ei caicki liha ole yhtäläinen waan toinen on ihmisen liha toinen on carjan toinen on calain toinen on linduin.

39. Ei caiki Liha ole ychteleine' liha/ wan toine' o'bi Inhimisen Liha/ toine' on Caria'/ toine' on Calain/ toine' mös Linduin. (Ei kaikki liha ole yhtäläinen liha/ waan toinen ompi ihmisen liha/ toinen on karjan/ toinen on kalain/ toinen myös lintuin.)

40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.

40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita, mutta toinen on taivaallisten kirkkaus ja toinen maallisten.

40. Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.

40. Owat taiwalliset ruumit ja owat maaliset ruumit. Mutta toinen cunnia on taiwallisilla ja toinen maalisilla.

40. Ouat Taiualiset Rumijt ia ouat mös Maaliset Rumijt : Mutta toinen Cunnia on nijlle Taiualisilla/ Ja toinen nijlle Maalisilla. (Owat taiwaallinen ruumiit ja owat myös maalliset ruumiit: Mutta toinen kunnia on niillä taiwaallisilla/ Ja toinen niillä maallisilla.)

41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus; eroaapa tähti tähdestä kirkkaudessa.

41. Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus tähdillä; sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

41. Toinen kirckaus on Auringolla toinen kirckaus on Cuulla toinen kirckaus Tähdeillä: Sillä yxi Tähti woitta toisen kirckaudes nijn myös cuolluitten ylösnousemus.

41. Toinen kircaus ombi Auringoisella/ toinen kircaus ombi Cuulla/ toinen kircaus Tehdheillä/ Sille ette yxi Tehcti ylitzekieupi sen toisen kircaudhesa/ Nin mös se Cooluten ylesnousemus. (Toinen kirkkaus ompi aurinkoisella/ toinen kirkkaus ompi kuulla/ toinen kirkkaus tähdellä/ Sillä että yksi tähti ylitsekäypi sen toisen kirkkaudessa/ Niin myös se kuolleitten ylösnousemus.)

42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;

42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;

42. Niin myös kuolleitten ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa ja nousee ylös turmelematoin,

42. Se kylwetän turmeluxes ja ylösnouse turmelematoin. Se kylwetän huonona ja ylösnouse cunniasa.

42. Se kylueten turmeluxesa/ ia ylesnousepi turmelematoin/ Se kylueten Hoonolisudhes/ Ja ylesnousepi Cunniasa. (Se kylwetään turmeluksessa/ ja ylös nouseepi turmelematoin/ Se kylwetään huonollisuudessa/ Ja ylös nouseepi kunniassa.)

43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;

43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;

43. Se kylvetään huonona ja nousee ylös kunniassa, se kylvetään heikkoudessa ja nousee ylös väkevyydessä,

43. Se kylwetän heickoudesa ja ylösnouse wäkewydesä.

43. Se kylueten Heickoudhesa/ Ja ylesnousepi wäkeyxesa. (Se kylwetään heikkoudessa/ Ja ylös nouseepi wäkewyydessä.)

44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. [Jos] on sielullinen ruumis, on myös hengellinen (ruumis).

44. Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis.

44. Se kylwetän luonnollinen ruumis ja ylösnouse hengellinen ruumis nijn meillä on myös hengellinen ruumis. Että meillä on luonnollinen ruumis njin meillä on myös hengellinen ruumis.

44. Se kylueten yxi Lonoilnen * Rumis/ Ja ylesnousepi yxi Hengelinen Rumis. Ette meille on yxi Loonolinen Rumis/ Nin meille mös on yxi Hengelinen Rumis/ (Se kylwetään yksi luonnollinen ruumis/ Ja ylös nouseepi yksi hengellinen ruumis. Että meillä on yksi luonnollinen ruumis/ Niin meille myös on yksi hengellinen ruumis/)

45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu", viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

45. Niinkuin myös kirjoitettu on: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi, ja viimeinen Adam eläväksi tekeväiseksi hengeksi.

45. Nijncuin kirjoitettu on: Ensimäinen ihminen Adam on tehty eläwäxi sieluxi: ja wijmeinen Adam eläwäxi tekewäisexi Hengexi.

45. Ninquin kirioitettu on/ Se ensimeine' Inhiminen Adam on techty Loonolises Elemes. Ja se Wimeinen Adam He'gelises Elemes. (Niinkuin kirjoitettu on/ Se ensimmäinen ihminen Adam on tehty luonnollisessa elämässä. Ja se wiimeinen Adam hengellisessä elämässä.)

46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.

46 Mutta hengellinen ei ollut ensin vaan sielullinen*, sitten hengellinen.

46. Mutta hengellinen ei ole ensimäinen, vaan luonnollinen, senjälkeen hengellinen.

46. Mutta hengellinen ruumis ei ole se ensimäinen waan se luonnollinen senjälken se hengellinen.

46. Mutta se hengelinen Rumis ei ole se ensimeinen/ Waan se Loonolinen/ senielkin se He'gelinen. (Mutta se hengellinen ruumis ei ole se ensimmäinen/ Waan se luonnollinen/ sen jälkeen se hengellinen.)

47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen (Herra) on taivaasta.

47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen; toinen ihminen on (Herra) taivaasta.

47. Ensimäinen ihminen on maasta ja maallinen, toinen ihminen on itse Herra taivaasta.

47. Ensimäinen ihminen on maasta ja maalinen toinen ihminen on idze HERra Taiwasta.

47. Se ensimeinen Inhiminen ombi maasta ia maalinen/ Se toinen Inhiminen ombi itze HERRA Taiuasta. (Se ensimmäinen ihminen ompi maasta ja maallinen/ Se toinen ihminen ompi itse HERRA taiwaasta.)

48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.

48 Millainen maallinen oli, sellaisia ovat myös maalliset; ja millainen taivaallinen on, sellaisia ovat myös taivaalliset.

48. Minkäkaltainen maallinen on, senkaltaiset ovat myös maalliset, ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaiset ovat myös taivaalliset.

48. Mingäcaltainen se maalinen on sencaltaiset owat myös maaliset ja mingäcaltainen taiwallinen on sencaltaiset owat myös taiwalliset.

48. Mingemotoinen se Maalinen on/ sencaltaiset ouat mös ne maaliset. Ja mingemotoinen se Taiualinen on/ sencaltaiset ouat mös ne Taiualiset. (Minkä muotoinen se maallinen on/ senkaltaiset owat myös ne maallliset. Ja minkä muotoinen se taiwaallinen on/ senkaltaiset owat myös ne taiwaalliset.)

49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

49 Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

49. Ja niinkuin me olemme kantaneet maallisen kuvaa, niin pitää myös meidän kantaman taivaallisen kuvaa.

49. Ja nijncuin me olemma candanet maalisen cuwa: nijn pitä myös meidän candaman taiwallisen cuwa.

49. Ja quin me olema candaneet sen Maalisen Cuuan/ Nin meiden pite mös candaman sen Taiualisen Cuuan. (Ja kuin me olemme kantaneet sen maallisen kuwan/ Niin meidän pitää myös kantaman sen taiwaallisen kuwan.)

50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

50 Mutta tämän sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

50. Mutta minä sanon, rakkaat veljet, ei liha ja veri taida Jumalan valtakuntaa periä, ja ei turmeltu pidä turmelematointa perimän.

50. Mutta minä sanon: rackat weljet ei liha ja weri taida Jumalan waldacunda periä ja ei turmeldu pidä turmelematoinda perimän.

50. Mutta sijte mine sanon/ Rackat Weliet/ Ettei Liha ia Weri taidha Jumalan waldakunda perie/ Ja ei se turmeltu pidhe site turmelematoinda perimen. (Mutta siitä minä sanon/ Rakkaat weljet/ Ettei liha ja weri taida Jumalan waltakuntaa periä/ Ja ei se turmeltu pidä sitä turmelematointa perimän.)

51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,

51 Katso, sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki muutumme,

51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan,

51. CAdzo minä sanon teille salaisuden: en me tosin caicki nucu waan caicki me ajan rahdusa muutetan silmän räpäyxes wijmeisellä Basunalla:

51. Catzo/ Mine sanon teille ydhen Salaudhen/ Eipe me tosin caiki poisnuku/ waan caiki me mwtetama ydhen aijan rahdussa/ ydhes Silmenräpeyxes/ wimeisen Pasunan cansa/ (Katso/ Minä sanon teille yhden salauden/ Eipä me tosin kaikki pois nuku/ waan kaikki me muutetaamme yhden ajan rahdussa/ yhdessä silmänräpäyksessä/ wiimeisen pasuunan kanssa/)

52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan äänen aikana. Sillä pasuuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

52. Ajan rahdussa, silmänräpäyksessä, viimeisellä basunalla; sillä basuna soi, ja kuolleet pitää turmelematoinna nouseman ylös ja me tulemme muutetuksi.

52. Sillä Basuna soi ja cuollet pitä turmelematoinna ylösnouseman ja me tulemma muutetuxi.

52. Sille ette Pasuna soipi/ ia ne Coolluet pite turmelematoinna ylesnouseman/ Ja me tulema mwtetuxi. (Sillä että pasuuna soipi/ ja ne kuolleet pitää turmelematoinna ylösnouseman/ Ja me tulemme muutetuksi.)

53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutua kuolemattomuuteen.

53. Sillä tämä katoova pitää pukeman päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden.

53. Sillä tämä catowa puke päällens catomattomuden ja cuolewa puke päällens cuolemattomuden.

53. Sille ette teme Catoua pite pälenspukeman sen catomattudhen/ Ja teme cooleuainen pite pälenspukeman sen Coolemattudhen. (Sillä että tämä katoawa pitää päällensä pukeman sen katoamattomuuden/ Ja tämä kuolewainen pitää päällensä pukeman sen kuolemattomuuden.)

54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".

54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty voitossa*."

54. Mutta koska katoova pukee päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden, silloin täytetään se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa.

54. Mutta cosca catowa puke päällens catomattomuden ja cuolewa puke päällens cuolemattomuden silloin täytetän se sana cuin kirjoitettu on: Cuolema on nieltty woitosa.

54. Mutta coska teme catoua pälenspukepi sen catomattudhe'/ ia teme cooleuainen pälenspukepi sen coolemattudhen/ Silloin teutetän se Sana quin kirioitettu on. Se Coolema ombi ylesnielttu sijnä woitosa. (Mutta koska tämä katoawa päällensä pukeepi sen katoamattomuuden/ ja tämä kuolewainen päällensä pukeepi sen kuolemattomuuden/ Silloin täytetään se sana kuin kirjoitettu on. Se kuolema ompi ylösnielty siinä woitossa.)

55 Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema (Tuonela), missä on sinun otasi?

56 ”Kuolema, missä on *otasi? Tuonela, missä on voittosi?*"

55. Kuolema, kussa on sinun otas? Helvetti, kussa on sinun voittos?

55. Cuolema cusa on sinun otas? Helwetti cusa on sinun woittos?

55. COLEMA/ cussa on sinun Otas? HELVETTI/ cussa on sinun woittos? (Kuolema/ kussa on sinun otas? Helwetti/ kussa on sinun woittosi?)

56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.

56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.

56. Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki.

56. Mutta cuoleman ota on syndi ja synnin woima on Laki.

56. Mutta Cooleman Ota on Syndi/ Ja synnin woima on Laki. (Mutta kuoleman ota on synti/ Ja synnin woima on laki.)

57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

57 Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen avulla!

57. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta!

57. Mutta kijtos olcon Jumalan joca meille woiton andanut on meidän HERran Jesuxen Christuxen cautta.

57. Mutta kijtos olcon JUMALAN/ Joca meille woiton andanut on meiden HERRAN IesuSEN CHRISTUSEN cautta. (Mutta kiitos olkoon JUMALAN/ Joka meille woiton antanut on meidän HERRAN Jesuksen KRISTUKSEN kautta.)

58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.

58 Sen vuoksi, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina uurastaen Herran työssä tietäen, ettei vaivannäkönne ole turha Herrassa.

58. Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkaat vahvat, järkähtymättä ja aina yltäkylläiset Herran töissä, tietäen, ettei teidän työnne ole turha Herrassa.

58. Sentähden minun rackat weljeni olcat wahwat järkähtymätä ja aina wiriät HERran töisä että te tiedätte ettei teidän työn ole turha HERrasa.

58. Senteden minun Rackat Welieni/ olcatta wahwat/ ierkechtymetä/ ia aina wiliaiset HERRAN Töisse/ Senwoxi ette te tiedhette/ ettei teiden Töönnä ole tyhie Herrasa. (Sentähden minun rakkaat weljeni/ olkaatte wahwat/ järkähtymättä/ ja aina kuuliaiset HERRAN töissä/ Sen wuoksi että te tiedätte/ ettei teidän työnne ole tyhjä Herrassa..)