10 luku

Israelin käytös erämaassa on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaarallista on väärinkäyttää Jumalan antamia armonosoituksia 1 – 13 Sen tähden tulee korinttolaistenkin pysyä erillään pakanain epäjumalanpalveluksesta 14 – 22 Epäjumalille uhrattujen eläinten lihaa he kyllä saavat syödä, ettei heikko veli siitä loukkaudu 23 – 30 Paavali lopettaa neuvonsa vapauden käyttämisestä kehoittamalla kristittyä tekemään kaikki Jumalan kunniaksi 31 – 33.

1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi

1 Mutta* en tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren poikki

1. Mutta en minä tahdo sitä teiltä, rakkaat veljet, salata, että meidän isämme ovat kaikki pilven alla olleet ja kaikki meren lävitse vaeltaneet,

1. EN minä tahdo sitä teildä rackat weljet salata että meidän Isäm owat caicki pilwen alla ollet caicki owat he meren läpidze waeldanet.

1. EM mine tadho Rackat Weliet/ site teilde salata/ Ette meiden Iset ouat caiki Piluen alla olluet/ Caiki ouat Meren lepitze waeldaneet/ (En minä tahdo rakkaat weljet/ sitä teiltä salata/ Että meidän isät owat kaikki pilwen alla olleet/ Kaikki owat meren läwitse waeltaneet/)

2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä

2 ja kastettiin kaikki Moosekseen pilvessä ja meressä

2. Ja kaikki Mosekseen kastetut pilvessä ja meressä.

2. Ja caicki Mosexelda castetut pilwesä ja meresä.

2. Ja caiki ouat Moseselda castetudh Piluesse ia Meresse. (Ja kaikki owat Mosekselta kastetut pilwessä ja meressä.)

3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa

3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa

3. Ja ovat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet,

3. Ja owat cacki yhtäläistä hengellistä ruoca syönet.

3. Ja ouat caiki ychteleiste Hengeliste rooca söönet/ (Ja owat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet/)

4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.

4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus.

4. Ja kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet; sillä he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; mutta se kallio oli Kristus.

4. Ja owat myös caicki yhtäläistä hengellistä juoma juonet. Sillä he joit sijtä hengellisestä calliosta joca heitä seurais joca callio oli Christus.

4. ia ouat mös caiki ychteleiste Hengeliste Jooma iooneet. Sille ette he iooit sijte Hengelisesta Calliosta/ ioca heite seurasi/ ioca Callio oli Christus. (ja owat myös kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet. Sillä että he joit siitä hengellisestä kalliosta/ joka heitä seurasi/ joka kallio oli Kristus.)

5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.

5 Useimpiin heistä Jumala ei kuitenkaan mielistynyt, sillä he saivat surmansa autiomaassa.

5. Mutta ei heistä monta olleet Jumalalle otolliset; sillä he maahan lyötiin korvessa.

5. Mutta ei heistä monda ollet Jumalalle otolliset: sillä he maahan lyötin corwesa.

5. Mutta monda heiste eiuet olluet Jumalan otoliset/ Sille ette he mahanlötin Coruesa. (Mutta monta heistä eiwät olleet Jumalalle otolliset/ Sillä että he maahan lyötiin korwessa.)

6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.

6 Mutta nämä tapahtumat ovat tulleet meille esikuviksi, jottemme pahaa himoitsisi, niin kun myös he himoitsivat.

6. Mutta nämä olivat meille esikuvaksi, ettemme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.

6. MUtta tämä on meille esicuwaxi tapahtunut etten me paha himoidzis nijncuin he himoidzit.

6. Mutta teme ombi meille Esicuuaxi tapachtanut/ ettei me himoitzisi site Paha/ ninquin he mös himoitzit. (Mutta tämä ompi meille esikuwaksi tapahtunut/ ettei me himoitsisi sitä pahaa/ niinkuin he myös himoitsit.)

7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään".

7 Älkää myöskään olko epäjumalanpalvelijoita niin kuin jotkut heistä — niin kuin on kirjoitettu: "Kansa istuutui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."

7. Älkäät siis olko epäjumalain palveliat, niinkuin muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: kansa istui syömään ja juomaan, ja nousi mässäämään.

7. Älkät olco epäjumalden palweliat nijncuin heistä muutamat olit nijncuin kirjoitettu on: Canssa istui syömän ja juoman ja nousit mässämän.

7. Elke mös olco Epeiumalden palueliat/ ninquin heiste monicadhat olit/ quin kirioitettu on/ Canssa mahanistui söömen ia iooman ia ylesnousit leikitzemen. (Älkää myös olko epäjumalten palwelijat/ niinkuin heistä monikahdat olit/ kuin kirjoitettu on/ Kansa maahan istui syömään ja juomaan ja ylös nousit leikitsemään.)

8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.

8 Älkäämme myöskään harjoittako haureutta niin kuin jotkut heistä haureutta harjoittivat, ja yhtenä päivänä kaatui kaksikymmentäkolme tuhatta.

8. Älkäämme huorin tehkö, niinkuin muutamat heistä itsensä huoruudella saastuttivat ja lankesivat yhtenä päivänä kolmekolmattakymmentä tuhatta.

8. Älkämme huorintehkö nijncuin muutamat heistä idzens huorudella saastutit ja lamgeisit yhtenä päiwänä colmecolmattakymmendä tuhatta.

8. Elke' me mös Hooritechkö ninquin mwtomat heiste saastutit itzense Hoorudhella/ ia ychtene Peiuene langesit colmet ia caxikymende tuhatta. (Älkäämme me myös huorintehkö niinkuin muutamat heistä saastutit itsensä huoruudella/ ja yhtenä päiwänä lankesit kolmet ja kaksikymmentä tuhatta.)

9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.

9 Älkäämme myöskään kiusatko Kristusta,* niin kuin myös jotkut heistä kiusasivat ja saivat käärmeitten pistosta surmansa.

9. Älkäämme Kristusta kiusatko, niinkuin myös muutamat heistä kiusasivat ja surmattiin kärmeiltä.

9. Älkämme Christusta kiusatco nijncuin muutamat heistä händä kiusaisit ja surmattin kärmeildä.

9. Elke' me mös Christusta kiusatko/ ninquin mwtomat heiste kiusasit hende/ ia Kermehilde swrmattihin. (Älkäämme me myös Kristusta kiusatko/ niiinkuin muutamat heistä kiusasit häntä/ ja käärmehiltä surmattihin.)

10 Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.

10 Älkääkä napisko, niin kuin (myös) jotkut heistä napisivat ja saivat tuhoojan kädestä* surmansa.

10. Älkäät napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja hukattiin kadottajalta.

10. Älkät napisco nijncuin muutamat heistä napisit ja mestattin cadottajalda.

10. Elket te mös Napisko/ ninquin mwtomat heiste Napisit/ Ja olit mestatudh Cadhottaialda. (Älkäät te myös napisko/ niinkuin muutamat heistä napisit/ Ja olit mestatut kadottajalta.)

11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

11 Mutta kaikki tämä tapahtui heille esikuvallisessa tarkoituksessa ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

11. Mutta kaikki nämä tulivat heidän kohtaansa esikuvaksi; vaan se on kirjoitettu meille karttamiseksi, joidenka päälle maailman loput tulleet ovat.

11. Caicki sencaltaiset tulit heidän cohtans esicuwaxi mutta se on kirjoitettu meille carttamisexi joidenga päälle mailman loput tullet owat.

11. Caiki sencaltaiset heiden cochtans tulit Esicuuaxi/ Mutta se on kirioitettu meille Cartamisexi/ ioinenga päle Mailma' lopud tulluet ouat. (Kaikki senkaltaiset heidän kohtaansa tulit esikuwaksi/ Mutta se on kirjoitettu meille karttamiseksi/ joidenka päälle maailman loput tulleet owat.)

12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

12 Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

12. Sentähden joka luulee seisovansa, katsokaan, ettei hän lankee.

12. Sentähden joca luule seisowans cadzocan ettei hän lange.

12. Senteden ioca lulepi seisouansa/ Se catzocan ettei he' * lange. (Sentähden joka luuleepi seisowansa/ Se katsokaan ettei hän lankea.)

13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Mutta Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan yli sen, minkä siedätte, vaan kiusauksen yhteydessä Hän valmistaa pääsynkin siitä, niin että voitte kestää.

13. Eipä yksikään kiusaus ole teitä käsittänyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän voimanne; vaan hän tekee myös kiusauksesta lopun, että te sen voisitte kärsiä.

13. Eipä yxikän kiusaus ole teitä käsittänyt waan inhimillinen. Mutta Jumala on waca joca ei salli teitä kiusatta ylidze teidän woiman waan hän teke kiusauxest lopun että te sen woisitta kärsiä.

13. Eipe yxiken kiusaus teite ole käsittenyt/ waan Inhimillinen. Mutta Jumala ombi waca/ ioca ei salli teite kiusatta ylitze teiden woiman/ Waan hen tekepi mös ynne kiusauxen cansa Lopun/ ette te sen woisitta kerssie. (Eipä yksikään kiusaus teitä ole käsittänyt/ waan inhimillinen. Mutta Jumala ompi wakaa/ joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän woiman/ Waan hän tekeepi myös ynnä kiusauksen kanssa lopun/ että te sen woisitte kärsiä.)

14 Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.

14 Sen vuoksi, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelua.

14. Sentähden, minun rakkaani, paetkaat epäjumalain palvelusta!

14. Sentähden minun rackani paetcat epäjumalden palwelusta.

14. Sen teden minun Rackani/ paetka Epeiumalden paluelusta. (Sentähden minun rakkaani/ paetkaa epäjumalten palwelusta.)

15 Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.

15 Puhun niin kuin ymmärtäväisille. Arvostelkaa te mitä sanon.

15. Minä puhun niinkuin toimellisille: tuomitkaat te, mitä minä sanon.

15. MInä puhun nijncuin wijsaille duomitcat te mitä minä sanon:

15. Ninquin Wijsaille mine puhun/ domitka te mite mine sanon. (Niinkuin wiisaille minä puhut/ tuomitkaa te mitä minä sanon.)

16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?

16 Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Leipä, jonka murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?

16. Se siunattu kalkki, jota me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?

16. Se siunattu Calcki jonga me siunamma eikö se ole Christuxen weren osallisus?

16. Se hywestisiugnattu Calki/ ionga me Hywestisiugnama/ eikö se ole Christusen Weren Osaliseus? (Se hywästi siunattu kalkki/ jonka me hywästi siunaamme/ eikö se ole Kristuksen weren osallisuus?)

17 Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

17 Koska on yksi leipä, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä kaikki olemme osalliset samasta leivästä.

17. Sillä se on yksi leipä, niin mekin monta olemme yksi ruumis; sillä me kaikki yhdestä leivästä olemme osalliset.

17. Se leipä jonga me murramme eikö se ole Christuxen Ruumin osallisus? Sillä se on yxi leipä nijn mekin monda olemma yxi ruumis että me caicki yhdestä leiwästä olemma osalliset.

17. Se Leipe/ ionga me murdhama/ eikö se ole Christusen Lihan Osaliseus? Sille ette se on yxi Leipe/ nin me monda olema yxi Rumis/ senwoxi ette me caiki ydheste Leiueste Osaliset olema. (Se leipä/ jonka me murramme/ eikö se ole Kristuksen lihan osallisuus? Sillä että se on yksi leipä/ niin me monta olemme yksi ruumis/ sen wuoksi että me kaikki yhdestä leiwästä osalliset olemme.)

18 Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset?

18 Katsokaa luonnollista Israelia. Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole osallisia alttarista?

18. Katsokaat Israelia lihan jälkeen: eikö ne, jotka uhria syövät, ole alttarista osalliset?

18. Cadzocat Israeli lihan jälken eikö ne jotca uhria syöwät ole Altarista osalliset.

18. Catzocat Israelin päle Lihan ielken/ Eikö ne iotca Wffrit sööuet/ ole Altarista Osaliset? (Katsokaat Israelin päälle lihan jälkeen/ Eikö ne jotka uhria söiwät/ ole alttarista osalliset?)

19 Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin?

19 Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumala* on jotain tai että epäjumalille uhrattu on jotain?

19. Mitäs siis minä sanon, että epäjumalat jotakin ovat, eli jos epäjumalain uhri jotakin on?

19. Mitästä minun pitä sanoman? Sanongo minä että epäjumalat jotakin owat? Eli jos epäjumalden uhri jotakin on? Ei.

19. Mite sis minun pite sanoman? Sanongo/ Ette Epeiumala iotain on? Eli ios Epeiumalden Wffri iotain on? Ei. (Mitä siis minun pitää sanoman? Sanonko/ että epäjumala jotain on? Eli jos epäjumalten uhri jotain on? Ei.)

20 Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.

20 Ei vaan, että mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle. Mutta en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.

20. Mutta sen minä sanon: mitä pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat ja ei Jumalalle. En minä tahdo, että teidän pitää oleman perkeleistä osalliset.

20. Mutta sen minä sanon: mitä pacanat uhrawat sen he Perkeleille uhrawat ja ei Jumalalle. Nyt minä en tahdo että teidän pitä oleman Perkeleistä osalliset. Et te taida HERran Calckia juoda ja Perkelen Calckia.

20. Mutta sen mine sanon/ Ette mite Pacanat wffrauat/ sen he Perkeleille wffrauat ia ei Jumalalle. Nyt em mine tadho/ ette teiden pite oleman Osaliset Perkelein cansa. Eipe te taidha HERRAN Calki ioodha/ ia Perkelen caiki. (Mutta sen minä sanon/ Että mitä pakanat uhraawat/ sen he perkeleelle uhraawat ja ei Jumalalle. Nyt en minä tahdo/ että teidän pitää oleman osalliset perkelein kanssa. Eipä te taida HERRAN kalkkia juoda/ ja perkeleen kalkki.)

21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajain maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajain pöydästä.

21. Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran pöydästä ja perkeleiden pöydästä.

21. Et te taida osalliset olla HERran pöydästä ja Perkelen pöydästä.

21. Eipe te taidha Osaliset olla HERRAN Peudheste/ ia Perkelen peudheste. (Eipä te taida osalliset olla HERRAN pöydästä/ ja perkeleen pöydästä:)

22 Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?

22 Vai sytytämmekö Herran kiivauteen? Emme kai ole Häntä voimakkaammat?

22. Eli tahdommeko me Herraa härsytellä? Olemmeko me häntä väkevämmät?

22. Eli tahdommaco me HERra härsytellä? Ollemmaco me händä wäkewämmät?

22. Eli tadhomaco me HErra härssytella? Ollemaco me wäkeuemet quin hen? (Eli tahdommeko me HERRAN härsytellä? Olemmeko me wäkewämmät kuin hän?)

23 Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.

23 Kaikki on (minulle) luvallista mutta ei kaikki ole hyväksi, kaikki on (minulle) luvallista, mutta kaikki ei rakenna.

23. Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset. Kaikki ovat minulle luvalliset, mutta ei kaikki tapahdu parannukseksi.

23. Caicki tosin owat minulle luwalliset waan ei caicki ole tarpelliset.

23. Caiki tosin ouat minulle luualiset/ waan ei caiki ole hyuexi. (Kaikki tosin owat minulle luwalliset/ waan ei kaikki ole hywäksi.)

24 Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.

24 Älköön kukaan etsikö omaa etuansa, vaan (kukin) toisen etua.

24. Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen.

24. Caicki owat minulle luwalliset mutta ei caicki tapahdu parannuxexi. Älkän kengän oma parastans cadzoco waan toisen.

24. Caiki ouat minulle luualiset/ Mutta ei caiki tule paranoxexi. Elken kengen omansa etzikö/ waan iocainen mite toisen ombi. (Kaikki owat minulle luwalliset/ Mutta ei kaikki tule parannukseksi. Älkään kenkään omaansa etsikö/ waan jokainen mitä toisen ompi.)

25 Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden,

25 Syökää kaikkea mitä lihatorilla* myydään, mitään kyselemättä omantunnon vuoksi,

25. Kaikkea, mitä teurashuoneessa myydään, syökäät ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.

25. Caicki mitä teurashuonesa myydän nijn syökät ja älkät omantunnon tähden kyselkö:

25. Caiki mite Teurashoonesa mydhen/ site sökette/ ia elket kyselkö/ ettei te Omatundona turmelisi/ (Kaikki mitä teurashuoneessa myydään/ sitä syökäätte/ ja älkäät kyselkö/ ettei te omatuntonne turmelisi/)

26 sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on".

26 sillä "Herran on maa ja se, mikä sen täyttää."

26. Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on.

26. Sillä maa on HERran ja caicki mitä sijnä on.

26. Sille ette Maa ombi * Herran/ ia caiki mite henessa on. (Sillä että maa ompi Herran/ ja kaikki mitä hänessä on.)

27 Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden.

27 (Mutta) jos joku uskomaton kutsuu teitä ja te tahdotte mennä, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, mitään kyselemättä omantunnon vuoksi. Jos kuitenkin joku sanoo teille:

27. Mutta kuin joku uskomatoin teitä vieraaksi kutsuu ja te mennä tahdotte, niin syökäät kaikkia, mitä teidän eteenne tuodaan ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.

27. Mutta cosca jocu uscomatoin teitä wieraxi cudzu ja te mennä tahdotta nijn syökät caickia mitä teidän eteenne tuodan ja älkät omantunnon tähden kyselkö.

27. Mutta coska nyt iocu Uskomatoin teite Weraxi cutzu/ ia te tadhotta menne/ Nin sökette caikia mite teiden eten toodhan/ ia elket Kyselkö/ ettei te Omatu'dona turmelisi. (Mutta koska nyt joku uskomaton teitä wieraaksi kutsuu/ ja te tahdotte mennä/ Niin syökäätte kaikkia mitä teidän eteen tuodaan/ ja älkäät kyselkö/ ettei te omantuntonne turmelisi.)

28 Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalille uhrattua", niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; (sillä "Herran on maa ja se, mikä sen täyttää.")

28 ”Tämä on epäjumalille uhrattua", niin olkaa syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon vuoksi (sillä "Herran on maa ja se, mikä sen täyttää")."

28. Mutta jos joku silloin teille sanois: tämä on epäjumalain uhri, niin älkäät syökö, hänen tähtensä, joka sen ilmoitti, ja omantunnon tähden. Sillä maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.

28. Mutta jos jocu silloin teille sanois: tämä on epäjumalden uhri nijn älkät syökö hänen tähtens joca sen ilmoitti ja omantunnon tähden ( Sillä maa on HERran ja caicki mitä sijnä on )

28. Mutta ios iocu silloin teille sanois/ Teme on Epeiumalden wffri/ Nin elket söökö/ henen tedhens ioca sen osotti/ ettei te Omatudona turmelisi (Sille ette Maa ombi HERRAN/ ia caikai mite henesse on) (Mutta jos joku silloin teille sanoisi/ Tämä on epäjumalten uhri/ Niin älkäät syökö/ hänen tähtensä joka sen osoitti/ ettei te omantuntoneen turmelisi (Sillä että maa ompi HERRAN/ ja kaikki mitä hänessä on))

29 en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi?

29 Sanon kuitenkin: ei sinun omantuntosi vuoksi, vaan tuon toisen omantunnon. Sillä miksi minun vapauteni olisi* toisen omantunnon tuomittavana?

29. Mutta minä sanon omastatunnosta: ei sinun, vaan toisen; sillä minkätähden minun vapauteni tuomitaan toisen omaltatunnolta?

29. Mutta minä sanon omastatunnosta: ei sinun omastas waan toisen: sillä mingätähden minun wapauden duomitan toisen omaldatunnolda.

29. Mutta mine sanon Omastatunnosta/ ei sinun omastas/ waan sen toisen. Sille mingetedhe' minu' wapaudhen * Domitaan toisen Omastatunnosta. (Mutta minä sanon omastatunnosta/ ei sinun omastasi/ waan sen toisen. Sillä minkä tähden minun wapauteni tuomitaan toisen omastatunnosta.)

30 Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän?

30 (Mutta) jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän?

30. Sillä koska minä sen kiitoksella nautitsen, miksis minua pilkataan sen edestä, josta minä kiitän?

30. Sillä cosca minä sen kijtoxella nautidzen mixistä minua nuhdellan sen edestä cuin minä kijtän.

30. Sille ette coska mine sen nautitzen Kijtoxen cansa/ Mixi mine sis nudhellaan ionga tedhen mine kijten? (Sillä että koska minä sen nautitsen kiitoksen kanssa/ Miksi minä siis nuhdellaan jonka tähden minä kiitän?)

31 Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.

31 Syöttepä siis tai juotte tai teette mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.

31. Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitä te teette, niin tehkäät kaikki Jumalan kunniaksi.

31. Jos te nyt syötte eli juotte eli mitä te teette nijn tehkät caicki Jumalan cunniaxi.

31. Jos te nyt söötte eli iootta/ eli mite te teette/ nin techkete caiki Jumalan Cunniaxi. (Jos te nyt syötte eli juotte/ eli mitä teette/ niin tehkäätte kaikki Jumalan kunniaksi.)

32 Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,

32 Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,

32. Olkaat ilman pahennusta sekä Juudalaisille että Grekiläisille ja Jumalan seurakunnalle,

32. Olcat sencaltaiset ettet te ketän pahenna ei Judalaisia eikä Grekejä ei Jumalan Seuracunda.

32. Sencaltaiset olcata/ ettei te keten pahenna/ eikä Juttaita/ eikä Grekie/ eli Jumalan Seurakunda. (Senkaltaiset olkaatte/ ettei te ketään pahenna/ eikä juuttaita/ eikä krekiä/ eli Jumalan seurakuntaa.)

33 niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.

33 niin kuin minäkin olen kaikille mieliksi kaikessa etsimättä omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, jotta he pelastuisivat.

33. Niinkuin minä kaikissa kaikille kelpaan ja en etsi omaa parastani, vaan monen, että he autuaaksi tulisivat.

33. Nijncuin minä caikisa caikille kelpan ja en edzi oma parastani waan monen että he autuaxi tulisit.

33. Ninquin mine mös caikisa Cappalesa Caikein kelpan/ Ja en etzi oma parastani/ waan monen/ ette he autuaxi tulisit. (Niinkuin minä myös kaikissa kappaleissa kaiken kelpaan/ Ja en etsi omaa parastani/ waan monen/ että he autuaaksi tulisit.)