1 luku

Apostoli toivottaa Korinton kristityille armoa ja rauhaa 1, 2, kiittää Jumalaa saamastaan lohdutuksesta, jolla hän voi muita ahdistettuja lohduttaa 3 – 7, ja kertoo pelastuneensa kuoleman vaarasta 8 – 11 Hän sanoo aina olleensa vilpitön elämässään ja kirjeissään 12 – 14 ja nytkin vakavan harkinnan mukaan muuttaneensa aiotun matkansa siten, ettei tullutkaan suoraan heidän tykönsä 15 – 24.

1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1 Paavali, Jumalan tahdosta * Jeesuksen Kristuksen* apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:

1. PAwali Jesuxen Christuxen Apostoli Jumalan tahdon cautta ja Timotheus weli. Sille Seuracunnalle joca on Corinthos ja caikille Pyhille jotca coco Achajas owat.

1. PAuali Iesusen Christusen Apostoli Jumalan tachdon cautta/ ia Timotheus Welij. Sille Seuraku'nalle ioka on Corinthis/ ynne caikille Pyhille/ iotca Achaiassa ouat. (Pawali Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta/ ja Timotheus weli. Sille seurakunnalle joka Korintissa/ ynnä kaikille pyhille/ jotka Akaiassa owat.)

1. Παῦλος, ἀπόστολος Ἰησοῦ Χριστοῦ διὰ θελήματος Θεοῦ, καὶ Τιμόθεος ὁ ἀδελφός, τῇ ἐκκλησίᾳ τοῦ Θεοῦ τῇ οὔσῃ ἐν Κορίνθῳ σὺν τοῖς ἁγίοις τοῖς οὖσιν ἐν ὅλῃ τῇ Ἀχαΐᾳ.

1. παυλος αποστολος ιησου χριστου δια θεληματος θεου και τιμοθεος ο αδελφος τη εκκλησια του θεου τη ουση εν κορινθω συν τοις αγιοις πασιν τοις ουσιν εν ολη τη αχαια 1. paυlos apostolos iesoυ christoυ dia thelematos theoυ kai timotheos o adelfos te ekklesia toυ theoυ te oυse en korintho sυn tois agiois pasin tois oυsin en ole te achaia

1 Paul, an apostle of Jesus Christ through the will of God and Timothy (our) brother, to the congregation* of God who are in Corinth, together with all the holy-ones who are in the whole (of) Achaia:

1. Paul, an apostle of Jesus Christ by the will of God, and Timothy our brother, unto the church of God which is at Corinth, with all the saints which are in all Achaia:

1. Paulus, ein Apostel Jesu Christi durch den Willen Gottes, und Bruder Timotheus der Gemeinde Gottes zu Korinth samt allen Heiligen in ganz Achaja:

1. PABLO, apóstol de Jesu Cristo por la voluntad de Dios, y el hermano Timoteo, a la iglesia de Dios que está en Corinto, con todos los santos que están por toda la Acaya.

1 Павел, волею Божиею Апостол Иисуса Христа, и Тимофейбрат, церкви Божией, находящейся в Коринфе, со всеми святымипо всей Ахаии:

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

2. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

2. Armo olcon teille ja Rauha Jumalalda meidän Isäldäm ja HERralda Jesuxelda Christuxelda.

2. Armo olcoon teille ia Rauha Jumalalda meiden Iselden/ ia Herralda Iesuselda Christuselda. (Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältä/ ja Herralta Jesukselta Kristukselta.)

2. χάρις ὑμῖν καὶ εἰρήνη ἀπὸ Θεοῦ πατρὸς ἡμῶν καὶ Κυρίου Ἰησοῦ Χριστοῦ.

2. χαρις υμιν και ειρηνη απο θεου πατρος ημων και κυριου ιησου χριστου 2. charis υmin kai eirene apo theoυ patros emon kai kυrioυ iesoυ christoυ

2 grace to you° and peace from God our Father and the Lord Jesus Christ.

2. Grace be to you and peace from God our Father, and from the Lord Jesus Christ.

2. Gnade sei mit euch und Friede von Gott, unserm Vater, und dem HERRN Jesus Christus!

2. Gracia a vosotros, y paz de Dios nuestro Padre, y del Señor Jesu Cristo.

2 благодать вам и мир от Бога Отца нашего и Господа Иисуса Христа.

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3 Ylistetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden* Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!

3. KIjtetty olcon Jumala meidän HERran Jesuxen Christuxen Isä laupiuden Isä ja caiken lohdutuxen Jumala

3. Hyuestisiugnattu olcoon Jumala/ meiden HERRAN Iesusen Christusen Ise/ sen Laupiude' Ise/ ia caiken Lohutoxen Jumala/ (Hywästi siunattu olkoon Jumalan/ meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen Isä/ sen laupeuden Isä/ ja kaiken lohdutuksen Jumala/)

3. Εὐλογητὸς ὁ Θεὸς καὶ πατὴρ τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ, ὁ πατὴρ τῶν οἰκτιρμῶν καὶ Θεὸς πάσης παρακλήσεως,

3. ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου ο πατηρ των οικτιρμων και θεος πασης παρακλησεως 3. eυlogetos o theos kai pater toυ kυrioυ emon iesoυ christoυ o pater ton oiktirmon kai theos pases parakleseos

3 The God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of the mercies and God of all encouragement (is) gracious*;

3. Blessed be God, even the Father of our Lord Jesus Christ, the Father of mercies, and the God of all comfort;

3. Gelobet sei Gott und der Vater unsers HERRN Jesu Christi, der Vater der Barmherzigkeit und Gott alles Trostes,

3. Bendito sea el Dios y Padre de nuestro Señor Jesu Cristo, el Padre de misericordias, y el Dios de toda consolación.

3 Благословен Бог и Отец Господа нашего Иисуса Христа, Отец милосердия и Бог всякого утешения,

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa kaikenlaisessa ahdistuksessa olevia.

4. Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.

4. Joca meitä lohdutta caikesa meidän waiwasam että mekin taidaisimma lohdutta nijtä jotca caickinaises waiwas owat sillä lohdutuxella jolla Jumala meitä lohdutta.

4. ioca meite Lohuttapi caikesa meiden Waiwassa/ ette meki taidhaisima mös lohutta nijte iotca caikinaises Waiwassa ouat/ sille lohutoxella iolla Jumala meite lohutta. (joka meitä lohduttaapi kaikessa meidän waiwassa/ että mekin taitaisimme myös lohduttaa niitä jotka kaikkinaisessa waiwassa owat/ sillä lohdutuksella jolla Jumala meitä lohduttaa.)

4. ὁ παρακαλῶν ἡμᾶς ἐν πάσῃ τῇ θλίψει ἡμῶν, εἰς τὸ δύνασθαι ἡμᾶς παρακαλεῖν τοὺς ἐν πάσῃ θλίψει διὰ τῆς παρακλήσεως ἧς παρακαλούμεθα αὐτοὶ ὑπὸ τοῦ Θεοῦ·

4. ο παρακαλων ημας επι παση τη θλιψει ημων εις το δυνασθαι ημας παρακαλειν τους εν παση θλιψει δια της παρακλησεως ης παρακαλουμεθα αυτοι υπο του θεου 4. o parakalon emas epi pase te thlipsei emon eis to dυnasthai emas parakalein toυs en pase thlipsei dia tes parakleseos es parakaloυmetha aυtoi υpo toυ theoυ

4 who is encouraging us on our every affliction, *that* we may be able to encourage those who are in any affliction, through the encouragement of which we ourselves are encouraged by God.

4. Who comforteth us in all our tribulation, that we may be able to comfort them which are in any trouble, by the comfort wherewith we ourselves are comforted of God.

4. der uns tröstet in aller unsrer Trübsal, daß auch wir trösten können, die da sind in allerlei Trübsal, mit dem Trost, damit wir getröstet werden von Gott.

4. El que nos consuela en todas nuestras tribulaciones; para que podamos nosotros consolar a los que están en cualquiera angustia, con la consolación con que nosotros mismos somos consolados de Dios.

4 утешающий нас во всякой скорби нашей, чтобы и мы могли утешать находящихся во всякой скорби тем утешением, которым Бог утешает нас самих!

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

5 Sillä niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat runsaina osanamme, samoin myös lohdutuksemme on runsas Kristuksen ansiosta.

5. Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.

5. Sillä nijncuin Christuxen kärsimisest on meille paljo: nijn myös meille tule paljo lohdutust Christuxen cautta.

5. Sille ette ninquin Christusen Kerssimiset ouat palio tulluet meiden ylitzen/ Nin tulepi mös palio Lohutus meiden ylitzen Christusen cautta. (Sillä että niinkuin Kristuksen kärsimiset owat paljon tulleet meidän ylitsen/ Niin tuleepi myös paljon lohdutus meidän ylitsen Kristuksen kautta.)

5. ὅτι καθὼς περισσεύει τὰ παθήματα τοῦ Χριστοῦ εἰς ἡμᾶς, οὕτω διὰ Χριστοῦ περισσεύει καὶ ἡ παράκλησις ἡμῶν.

5. οτι καθως περισσευει τα παθηματα του χριστου εις ημας ουτως δια χριστου περισσευει και η παρακλησις ημων 5. oti kathos perisseυei ta pathemata toυ christoυ eis emas oυtos dia christoυ perisseυei kai e paraklesis emon

5 Because just-as the sufferings of the Christ abound to us, so our encouragement also abounds through the Christ.

5. For as the sufferings of Christ abound in us, so our consolation also aboundeth by Christ.

5. Denn gleichwie wir des Leidens Christi viel haben, also werden wir auch reichlich getröstet durch Christum.

5. Porque de la manera que abundan en nosotros las aflicciones de Cristo, así abunda también por Cristo nuestra consolación.

5 Ибо по мере, как умножаются в нас страдания Христовы, умножается Христом и утешение наше.

6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,

6 Mutta joko olemme ahdistuksessa, teille lohdutukseksi ja pelastukseksi, *mikä saa aikaan samojen kärsimysten kestämistä, joita mekin kärsimme,* tai saamme lohtua, teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), niin toivomme teistä on vahva,

6. Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:

6. Mutta ehkä mikä meillä olis waiwa eli lohdutus nijn se tule teidän hywäxen: jos se on waiwa nijn tapahtu teille lohdutuxexi ja autuudexi.

6. Mutta mike meille on Waiwa eli Lohutus/ nin se tule teiden Hywexenne. Jos se on Waiua/ nin se tapachtu teiden Lohutuxexi ia terweydhexi (Mutta mikä meille on waiwa eli lohdutus/ niin se tulee teidän hywäksenne. Jos se on waiwa/ niin se tapahtuu teidän lohdutukseksi ja terweydeksi.)

6. εἴτε δὲ θλιβόμεθα, ὑπὲρ τῆς ὑμῶν παρακλήσεως καὶ σωτηρίας τῆς ἐνεργουμένης ἐν ὑπομονῇ τῶν αὐτῶν παθημάτων ὧν καὶ ἡμεῖς πάσχομεν, καὶ ἡ ἐλπὶς ἡμῶν βεβαία ὑπὲρ ὑμῶν· εἴτε παρακαλούμεθα, ὑπὲρ τῆς ὑμῶν παρακλήσεως καὶ σωτηρίας,

6. ειτε δε θλιβομεθα υπερ της υμων παρακλησεως και σωτηριας της ενεργουμενης εν υπομονη των αυτων παθηματων ων και ημεις πασχομεν ειτε παρακαλουμεθα υπερ της υμων παρακλησεως και σωτηριας και η ελπις ημων βεβαια υπερ υμων 6. eite de thliβometha υper tes υmon parakleseos kai soterias tes energoυmenes en υpomone ton aυton pathematon on kai emeis paschomen eite parakaloυmetha υper tes υmon parakleseos kai soterias kai e elpis emon βeβaia υper υmon

6 But whether we are afflicted, (it is) on behalf of your° encouragement and salvation; which is working in (the) endurance of the same sufferings which we also are suffering; and our hope is steadfast on your° behalf. If whether we are encouraged, (it is) on behalf of your° encouragement and salvation,

6. And whether we be afflicted, it is for your consolation and salvation, which is effectual in the enduring of the same sufferings which we also suffer: or whether we be comforted, it is for your consolation and salvation.

6. Wir haben aber Trübsal oder Trost, so geschieht es euch zugute. Ist's Trübsal, so geschieht es euch zu Trost und Heil; welches Heil sich beweist, so ihr leidet mit Geduld, dermaßen, wie wir leiden. Ist's Trost, so geschieht auch das euch zu Trost und Heil;

6. Y si somos atribulados, es por vuestra consolación y salvación, la cual es eficiente en el sufrir las mismas aflicciones que nosotros también padecemos; o si somos consolados, es por vuestra consolación y salvación.

6 Скорбим ли мы, скорбим для вашего утешения и спасения, которое совершается перенесением тех жестраданий, какие и мы терпим.

7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

7 kun tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette myös lohdutuksesta.

7. Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.

7. ( Joca idzens osotta jos te nijn kärsiwälisest kärsitte cuin me kärsimme ) Jos se on lohdutus nijn se myös tule teille lohdutuxexi ja autuudexi. Meillä on myös wahwa Toiwo teistä että me tiedämme että nijncuin te oletta kärsimisist osalliset nijn te myös tuletta lohdutuxest osallisexi.

7. (Cuca terueys osottapi itzens/ ios te kerssitte sillemodholla kerssiuellisesta/ quin me kerssime) Jos se ombi Lohutos/ nin se mös tule teille Lohutuxexi ia terueydhexi. Ombi mös meiden Toiuo wahua teiden edesten/ Senpolesta ette me tiedheme/ ette ninquin te oletta osaliset kerssimisistä/ nin te mös tuletta osalisexi Lohutuxesta. ((Kuka terweys osoittaapi itsensä/ jos te kärsitte sillä muodolla kärsiwällisesti/ kuin me kärsimme) Jos se ompi lohdutus/ niin se myös tulee teille lohdutukseksi ja terweydeksi. Ompi myös meidän toiwo wahwa teidän edestän/ Sen puolesta että me tiedämme/ että niinkuin te olette osalliset kärsimisestä/ niin te myös tulette osalliseksi lohdutuksesta.)

7. εἰδότες ὅτι ὥσπερ κοινωνοί ἐστε τῶν παθημάτων, οὕτω καὶ τῆς παρακλήσεως.

7. ειδοτες οτι ωσπερ κοινωνοι εστε των παθηματων ουτως και της παρακλησεως 7. eidotes oti osper koinonoi este ton pathematon oυtos kai tes parakleseos

7 knowing that, just-as you° are partners of the sufferings, so (you)° (are) also of the comfort.

7. And our hope of you is stedfast, knowing, that as ye are partakers of the sufferings, so shall ye be also of the consolation.

7. und unsre Hoffnung steht fest für euch, dieweil wir wissen, daß, wie ihr des Leidens teilhaftig seid, so werdet ihr auch des Trostes teilhaftig sein.

7. Y nuestra esperanza de vosotros es firme, estando ciertos que como sois participantes de las aflicciones, así también lo seréis de la consolación.

7 И надежда наша о вас тверда. Утешаемся ли, утешаемся для вашего утешения и спасения, зная, что вы участвуете как в страданиях наших, так и в утешении.

8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,

8 Emme näet tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä ahdistuksesta, joka tuli osaksemme Aasiassa. Sillä olimme ylen määrin, yli voimien rasittuneet, niin että jouduimme epätoivoon hengestämmekin.

8. Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.

8. SIllä en me tahdo salata teildä rackat weljet meidän waiwam cuin meille Asias tapahdui: sillä me olimma sangen suurest rasitetut ylidze meidän woimam nijn että me jo meidän hengestäm epäilimme:

8. Sille/ eipe me tadho salata teilde/ Rackat Weliet/ meiden Waiuan/ quin meiden cochtan Asias tuli/ Sille me olima raskatetudh ylitze mären/ ia ylitze woiman/ nijn ette me io epeilime meiden hengestä/ (Sillä/ eipä me tahdo salata teiltä/ Rakkaat weljet/ meidän waiwan/ kuin meidän kohtaan Aasiassa tuli/ Sillä me olimme raskautetut ylitse määrän/ ja ylitse woiman/ niin että me jo epäilimme meidän hengestä/)

8. Οὐ γὰρ θέλομεν ὑμᾶς ἀγνοεῖν, ἀδελφοί, ὑπὲρ τῆς θλίψεως ἡμῶν τῆς γενομένης ἡμῖν ἐν τῇ Ἀσίᾳ, ὅτι καθ’ ὑπερβολὴν ἐβαρήθημεν ὑπὲρ δύναμιν, ὥστε ἐξαπορηθῆναι ἡμᾶς καὶ τοῦ ζῆν·

8. ου γαρ θελομεν υμας αγνοειν αδελφοι υπερ της θλιψεως ημων της γενομενης ημιν εν τη ασια οτι καθ υπερβολην εβαρηθημεν υπερ δυναμιν ωστε εξαπορηθηναι ημας και του ζην 8. oυ gar thelomen υmas agnoein adelfoi υper tes thlipseos emon tes genomenes emin en te asia oti kath υperβolen eβarethemen υper dυnamin oste eksaporethenai emas kai toυ zen

8 For* brethren, we do not wish you° to be ignorant in regard to our affliction which happened to us in Asia, that we were burdened down surpassingly, beyond our power, so-that we despaired even to be living.

8. For we would not, brethren, have you ignorant of our trouble which came to us in Asia, that we were pressed out of measure, above strength, insomuch that we despaired even of life:

8. Denn wir wollen euch nicht verhalten, liebe Brüder, unsre Trübsal, die uns in Asien widerfahren ist, da wir über die Maßen beschwert waren und über Macht, also daß wir auch am Leben verzagten

8. Porque, hermanos, no queremos que ignoréis acerca de nuestra tribulación que nos fué hecha en Asia, que sobre manera fuimos cargados sobre nuestras fuerzas, de tal manera que aun dudábamos de la vida.

8 Ибо мы не хотим оставить вас, братия, в неведении о скорби нашей, бывшей с нами в Асии, потому что мы отягчены были чрезмерно и сверх силы, так что не надеялись остаться в живых.

9 ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9 Jopa meillä oli mielessämme kuolemantuomio, jottemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9. Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,

9. Ja idzellämme juuri nijn päätimme että meidän piti cuoleman. Mutta se tapahdui ettei meidän pidäis idze päällem uscaldaman waan Jumalan päälle joca cuolletkin herättä.

9. ia itzelle'me iuri nin päätime ette meiden piti cooleman. Mutta se tapachtui senpolesta/ ettei meiden pideis panema' ychten vskallusta itze pälem/ wan Jumala' päle/ ioca ne Cooleet ylesherettä. (ja itsellemme juuri niin päätimme että meidän piti kuoleman. Mutta se tapahtui sen puolesta/ ettei meidän pitäisi paneman yhtään uskallusta itse päällemme/ waan Jumalan päälle/ joka ne kuolleet ylös herättää.)

9. ἀλλὰ αὐτοὶ ἐν ἑαυτοῖς τὸ ἀπόκριμα τοῦ θανάτου ἐσχήκαμεν, ἵνα μὴ πεποιθότες ὦμεν ἐφ’ ἑαυτοῖς, ἀλλ’ ἐπὶ τῷ Θεῷ τῷ ἐγείροντι τοὺς νεκρούς·

9. αλλα αυτοι εν εαυτοις το αποκριμα του θανατου εσχηκαμεν ινα μη πεποιθοτες ωμεν εφ εαυτοις αλλ επι τω θεω τω εγειροντι τους νεκρους 9. alla aυtoi en eaυtois to apokrima toυ thanatoυ eschekamen ina me pepoithotes omen ef eaυtois all epi to theo to egeironti toυs nekroυs

9 But, we ourselves have had the verdict of death in ourselves, in order that we should not have confidence upon ourselves, but upon God, who is raising (up) the dead;

9. But we had the sentence of death in ourselves, that we should not trust in ourselves, but in God which raiseth the dead:

9. und bei uns beschlossen hatten, wir müßten sterben. Das geschah aber darum, damit wir unser Vertrauen nicht auf uns selbst sollen stellen, sondern auf Gott, der die Toten auferweckt,

9. Mas nosotros tuvimos en nosotros mismos sentencia de muerte, para que no confiásemos en nosotros mismos, sino en Dios, que levanta los muertos:

9 Но сами в себе имели приговор к смерти,для того, чтобы надеяться не на самих себя,но на Бога, воскрешающего мертвых,

10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

10 Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta* ja yhä pelastaa, ja Häneen olemme panneet toivomme, että Hän vielä vastakin pelastaa,

10. Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,

10. Joca meitä sencaltaisesta päästi ja wielä jocapäiwä päästä ja me turwamma hänen päällens että hän tästedeskin meitä aina päästä

10. Joca meite sencaltaisesta Coolemasta pästi/ ia wiele nyt iocapeiue pästepi/ Ja me toiuoma hene' päle's ette he' testedes aina pästepi/ (Joka meitä senkaltaisesta kuolemasta päästi/ ja wielä nyt jokapäiwä päästääpi/ Ja me toiwomme hänen päällensä että hän tästedes aina päästääpi.)

10. ὃς ἐκ τηλικούτου θανάτου ἐρρύσατο ἡμᾶς καὶ ῥύεται, εἰς ὃν ἠλπίκαμεν ὅτι καὶ ἔτι ῥύσεται,

10. ος εκ τηλικουτου θανατου ερρυσατο ημας και ρυεται εις ον ηλπικαμεν οτι και ετι ρυσεται 10. os ek telikoυtoυ thanatoυ errυsato emas kai rυetai eis on elpikamen oti kai eti rυsetai

10 who rescued us out of so-great a death and is rescuing (us); in whom we have hoped that he will also still be rescuing (us).

10. Who delivered us from so great a death, and doth deliver: in whom we trust that he will yet deliver us;

10. welcher uns von solchem Tode erlöst hat und noch täglich erlöst; und wir hoffen auf ihn, er werde uns auch hinfort erlösen,

10. El cual nos libró de tamaña muerte, y nos libra: en el cual esperamos que aun nos librará;

10 Который и избавил нас от столь близкой смерти, и избавляет, и на Которого надеемся, что и еще избавит,

11 kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

11 kun tekin yhdessä autatte meitä rukouksella, jotta monet uskovaiset* kiittäisivät puolestamme siitä armosta, joka meille monien rukousten avulla on tullut.

11. Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.

11. Teidän rucouxenne cautta meidän edestäm että meidän tähtemme sijtä lahjasta cuin meille annettu on pidäis monelda ihmiseldä suuri kijtos tapahtuman.

11. lepitze teiden Rucouxen meiden edeste'/ Se'päle ette meiden polesta'/ sijtä Lahiasta/ ioca meille annettu on/ piteis monelda Inhimiselda palio kijtos tapachtaman. (läwitse teidän rukouksen meidän edestän/ Sen päälle että meidän puolesta/ siitä lahjasta/ joka meille annettu on/ pitäis monelta ihmiseltä paljon kiitos tapahtuman.)

11. συνυπουργούντων καὶ ὑμῶν ὑπὲρ ἡμῶν τῇ δεήσει, ἵνα ἐκ πολλῶν προσώπων τὸ εἰς ἡμᾶς χάρισμα διὰ πολλῶν εὐχαριστηθῇ ὑπὲρ ἡμῶν.

11. συνυπουργουντων και υμων υπερ ημων τη δεησει ινα εκ πολλων προσωπων το εις ημας χαρισμα δια πολλων ευχαριστηθη υπερ ημων 11. sυnυpoυrgoυnton kai υmon υper emon te deesei ina ek pollon prosopon to eis emas charisma dia pollon eυcharistethe υper emon

11 (You)° (are) also working together on our behalf (by) your° supplication; in order that the gift* to us from many faces {i.e. mouths} might be a giving-thanks through many (people) on our behalf.

11. Ye also helping together by prayer for us, that for the gift bestowed upon us by the means of many persons thanks may be given by many on our behalf.

11. durch Hilfe auch eurer Fürbitte für uns, auf daß über uns für die Gabe, die uns gegeben ist, durch viel Personen viel Dank geschehe.

11. Ayudándonos también vosotros con oración por nosotros, para que por el don alcanzado para nosotros por medio de muchas personas, por muchas también sean dadas gracias por nosotros.

11 при содействии и вашей молитвы за нас, дабы за дарованное нам, по ходатайству многих, многие возблагодарили за нас.

12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12 kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan hyvyydessä* ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12. Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

12. Sillä se on meidän kerscauxem nimittäin meidän omantundom todistus että me yxikertaisudes ja Jumalan wacuudes ei lihallises wijsaudes waan Jumalan Armos olemma mailmas elänet mutta enimmäst teidän tykönän.

12. Sille ette se on meiden Kerskaus/ nimitten/ meiden Omantundon todhistos/ Ette me yxikerdhasudhes/ ia Jumalan puctaudhes/ ei Lihalises wijsaudhes/ waan Jumala' Armossa me olema meiden kieutteneet Mailmasa/ mutta caikia enimen teiden tykenän. (Sillä että se on meidän kerskaus/ nimittäin/ meidän omantunnon todistus/ Että me yksinkertaisuudessa/ ja Jumalan puhtaudessa/ ei lihallises wiisaudessa/ waan Jumalan armossa me olemme meidän käyttäneet maailmassa/ mutta kaikkia enimmin teidän tykönän.)

12. Ἡ γὰρ καύχησις ἡμῶν αὕτη ἐστί, τὸ μαρτύριον τῆς συνειδήσεως ἡμῶν, ὅτι ἐν ἁπλότητι καὶ εἰλικρινείᾳ Θεοῦ, οὐκ ἐν σοφίᾳ σαρκικῇ, ἀλλ’ ἐν χάριτι Θεοῦ ἀνεστράφημεν ἐν τῷ κόσμῳ, περισσοτέρως δὲ πρὸς ὑμᾶς.

12. η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν το μαρτυριον της συνειδησεως ημων οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας 12. e gar kaυchesis emon aυte estin to martυrion tes sυneideseos emon oti en aploteti kai eilikrineia theoυ oυk en sofia sarkike all en chariti theoυ anestrafemen en to kosmo perissoteros de pros υmas

12 For* this is our boasting, the testimony of our conscience, that in clarity and sincerity of God, not in fleshly wisdom but in (the) grace of God, we conducted ourselves in the world and even-more toward you°.

12. For our rejoicing is this, the testimony of our conscience, that in simplicity and godly sincerity, not with fleshly wisdom, but by the grace of God, we have had our conversation in the world, and more abundantly to you-ward.

12. Denn unser Ruhm ist dieser: das Zeugnis unsers Gewissens, daß wir in Einfalt und göttlicher Lauterkeit, nicht in fleischlicher Weisheit, sondern in der Gnade Gottes auf der Welt gewandelt haben, allermeist aber bei euch.

12. Porque nuestra gloria es esta, es a saber, el testimonio de nuestra conciencia, que en simplicidad y sinceridad de Dios, no en sabiduría carnal, mas en la gracia de Dios, hemos conversado en el mundo, y más con vosotros.

12 Ибо похвала наша сия есть свидетельство совести нашей, что мы в простоте и богоугодной искренности, не по плотской мудрости, но по благодати Божией, жили в мире, особенно же у вас.

13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän

13 Sillä emme kirjoita teille muuta kuin minkä luette tai myös ymmärrätte ja toivon, että myös loppuun asti ymmärrätte —

13. Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.

13. Sillä embä me muuta teille kirjoita waan sitä cuin te luetta ja jo ennen tiesittä. Mutta minä toiwon että te meidän nijn löydätte haman loppun asti nijncuin te puolittain meidän löynnetkin oletta.

13. Sille eipe me mwta teile kirioita/ waan site quin te Luetta/ ia io ennen tiedhette. Mutta mine toiuon/ ette te mös nin leudhette meiden hama' loppun asti/ ninquin te mös meite polittain leunet oletta. (Sillä eipä me muuta teille kirjoita/ waan sitä kuin te luette/ ja jo ennen tiedätte. Mutta minä toiwon/ että te myös niin löydätte meidän hamaan loppuun asti/ niinkuin te myös meitä puolittain löytäneet olette.)

13. οὐ γὰρ ἄλλα γράφομεν ὑμῖν, ἀλλ’ ἢ ἃ ἀναγινώσκετε ἢ καὶ ἐπιγινώσκετε, ἐλπίζω δὲ ὅτι καὶ ἕως τέλους ἐπιγνώσεσθε,

13. ου γαρ αλλα γραφομεν υμιν αλλ η α αναγινωσκετε η και επιγινωσκετε ελπιζω δε οτι και εως τελους επιγνωσεσθε 13. oυ gar alla grafomen υmin all e a anaginoskete e kai epiginoskete elpizo de oti kai eos teloυs epignosesthe

13 For* we are writing no other things to you°, but what you° are reading or even (what) you° know. Now I hope you° will fully know (these things we write) until the end;

13. For we write none other things unto you, than what ye read or acknowledge; and I trust ye shall acknowledge even to the end;

13. Denn wir schreiben euch nichts anderes, als was ihr leset und auch befindet. Ich hoffe aber, ihr werdet uns auch bis ans Ende also befinden, gleichwie ihr uns zum Teil befunden habt.

13. Porque no os escribimos otras cosas de las que leeis, o también reconocéis; y espero que aun hasta el fin las reconoceréis:

13 И мы пишем вам не иное, как то, что вы читаете или разумеете, и что, как надеюсь, до конца уразумеете,

14 — niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään — että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

14 niin kuin osaksi myös olette meitä ymmärtäneet — että me olemme teidän kerskauksenne niin kuin tekin meidän Herran* Jeesuksen päivänä.

14. Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.

14. Sillä me olemma teidän kerscamisenne nijncuin tekin meidän kerscauxem HERran Jesuxen päiwänä oletta.

14. Sille me olema teide' Kerskamisen ninquin te mös oletta meiden Kerskaus HERRAN Iesusen peiuenä. (Sillä me olemme teidän kerskaamisen niinkuin te myös olette meidän kerskaus HERRAN Jesuksen päiwänä.)

14. καθὼς καὶ ἐπέγνωτε ἡμᾶς ἀπὸ μέρους, ὅτι καύχημα ὑμῶν ἐσμεν, καθάπερ καὶ ὑμεῖς ἡμῶν, ἐν τῇ ἡμέρᾳ τοῦ Κυρίου Ἰησοῦ.

14. καθως και επεγνωτε ημας απο μερους οτι καυχημα υμων εσμεν καθαπερ και υμεις ημων εν τη ημερα του κυριου ιησου 14. kathos kai epegnote emas apo meroυs oti kaυchema υmon esmen kathaper kai υmeis emon en te emera toυ kυrioυ iesoυ

14 as you° also recognized us partially, that we are your° boasting, just-as you° are also ours, in the day of our Lord Jesus.

14. As also ye have acknowledged us in part, that we are your rejoicing, even as ye also are ours in the day of the Lord Jesus.

14. Denn wir sind euer Ruhm, gleichwie auch ihr unser Ruhm seid auf des HERRN Jesu Tag.

14. Como también en parte nos habéis reconocido que somos vuestra gloria, como también vosotros sois la nuestra, en el día del Señor Jesús.

14 так как вы отчасти и уразумели уже, что мы будем вашею похвалою, равно и вы нашею, в день Господа нашего Иисуса Христа.

15 Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,

15 Tässä luottamuksessa aioin ensin tulla luoksenne, jotta saisitte toisen* suosionosoituksen,

15. Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,

15. Ja sencaltaisella uscalluxella tahdoin minä ennen tulla teidän tygön että te toisengin kerran saisitta minulda jongun hywän työn

15. Ja sencaltaisen Uskaluxen polesta/ mine tahdhoin ennen tulla teiden tygen/ Senpäle/ ette te toisen kerdhan saisitta minulda iongun Hyuen teghon/ (Ja senkaltaisen uskalluksen puolesta/ minä tahdon ennen tulla teidän tykön/ Senpäälle/ että te toisen kerran saisitte minulta jonkun hywän teon/)

15. Καὶ ταύτῃ τῇ πεποιθήσει ἐβουλόμην πρὸς ὑμᾶς ἐλθεῖν πρότερον, ἵνα δευτέραν χάριν ἔχητε,

15. και ταυτη τη πεποιθησει εβουλομην προς υμας ελθειν προτερον ινα δευτεραν χαριν εχητε 15. kai taυte te pepoithesei eβoυlomen pros υmas elthein proteron ina deυteran charin echete

15 And in this confidence, I was planning to come to you° beforehand, in order that you° might have a second favor (from me);

15. And in this confidence I was minded to come unto you before, that ye might have a second benefit;

15. Und auf solch Vertrauen gedachte ich jenes Mal zu euch zu kommen, auf daß ihr abermals eine Wohltat empfinget,

15. Y en esta confianza quise primero venir a vosotros, porque tuviéseis otro segundo beneficio:

15 И в этой уверенности я намеревался придти к вамранее, чтобы вы вторично получили благодать,

16 ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.

16 ja matkata kauttanne Makedoniaan ja taas Makedoniasta matkustaa luoksenne ja teidän edelleen lähettämänänne Juudeaan.

16. Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.

16. Ja minä waellaisin teidän cauttan Macedoniaan ja Macedoniast teidän tygön tacaperin tulisin ja nijn teildä Judeaan johdatettaisin.

16. ia mine teide' cautta Macedonian waellaisin/ ia tacaperin Macedoniast teidhen tygen tulisin/ ia teilde wiedheisijn Judeahan. (ja minä teidän kautta Makedoniaan waeltaisin/ ja takaperin Makedoniasta teidän tykön tulisin/ ja teiltä wietäisiin Judeaan.)

16. καὶ δι’ ὑμῶν διελθεῖν εἰς Μακεδονίαν, καὶ πάλιν ἀπὸ Μακεδονίας ἐλθεῖν πρὸς ὑμᾶς καὶ ὑφ’ ὑμῶν προπεμφθῆναι εἰς τὴν Ἰουδαίαν.

16. και δι υμων διελθειν εις μακεδονιαν και παλιν απο μακεδονιας ελθειν προς υμας και υφ υμων προπεμφθηναι εις την ιουδαιαν 16. kai di υmon dielthein eis makedonian kai palin apo makedonias elthein pros υmas kai υf υmon propemfthenai eis ten ioυdaian

16 and through you° to go through into Macedonia, and away from Macedonia to come to you° again and to be sent onward to Judea by you°.

16. And to pass by you into Macedonia, and to come again out of Macedonia unto you, and of you to be brought on my way toward Judaea.

16. und ich durch euch nach Mazedonien reiste und wiederum aus Mazedonien zu euch käme und von euch geleitet würde nach Judäa.

16. Y pasar por vosotros a Macedonia; y de Macedonia venir otra vez a vosotros, y ser llevado por vosotros a Judea.

16 и через вас пройти в Македонию, из Македонии же опять придти к вам; а вы проводили бы меня в Иудею.

17 Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?

17 Kun siis päätin* näin, en kai menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan minkä päätän, niin että minun kohdallani olisi sekä "kyllä, kyllä" että "ei, ei"?"

17. Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.

17. Cosca minä tätä ajattelin lienengö minä sen tehnyt hembeydestä? Eli owatco minun aiwoituxeni lihalliset? Ei nijn waan minun tykönäni on Nijn Nijn: ja Ei on Ei.

17. Coska sis mine täte aijattelin/ Lienengo mine sen tehnyt hembeydhestä? Eli ouatko minun aiuotuxeni lihaliset? Ei nin/ Waan minun tykenen ombi Nin/ Nin/ ia Ei ombi Ei. (Koska siis minä tätä ajattelin/ Lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli owatko minun aiwoitukseni lihalliset? Ei niin/ Waan minun tykönän ompi niin/ Niin/ ja ei ompi ei.)

17. τοῦτο οὖν βουλόμενος μήτι ἄρα τῇ ἐλαφρίᾳ ἐχρησάμην; ἢ ἃ βουλεύομαι, κατὰ σάρκα βουλεύομαι, ἵνα ᾖ παρ’ ἐμοὶ τὸ ναὶ ναὶ καὶ τὸ οὒ οὔ;

17. τουτο ουν βουλευομενος μη τι αρα τη ελαφρια εχρησαμην η α βουλευομαι κατα σαρκα βουλευομαι ινα η παρ εμοι το ναι ναι και το ου ου 17. toυto oυn βoυleυomenos me ti ara te elafria echresamen e a βoυleυomai kata sarka βoυleυomai ina e par emoi to nai nai kai to oυ oυ

17 Therefore (while) planning this certain thing, I did not then use fickleness, did I? Or what I plan, do I plan (those things) according to the flesh, in order that there should be from me the yes, yes and the no, no?

17. When I therefore was thus minded, did I use lightness? or the things that I purpose, do I purpose according to the flesh, that with me there should be yea yea, and nay nay?

17. Bin ich aber leichtfertig gewesen, da ich solches dachte? Oder sind meine Anschläge fleischlich? Nicht also; sondern bei mir ist Ja Ja, und Nein ist Nein.

17. Así que pretendiendo esto, ¿usé quizá de liviandad? ¿o lo que pienso hacer, piénsolo según la carne, para que haya en mí sí, sí, y no, no?

17 Имея такое намерение, легкомысленно лия поступил? Или, что я предпринимаю, по плоти предпринимаю, так что у меня то „да, да", то „нет, нет"?

18 Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".

18 Mutta Jumala on uskollinen, niin että puheemme teille ei ole "kyllä" ja "ei.”

18. Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.

18. Mutta Jumala on waca ettei meidän puhem ole teille Nijn ja Ei ollut.

18. Mutta Jumala ombi waca/ ettei meiden Puhe ole teiden cochtan nin ia ei ollut. (Mutta Jumala ompi wakaa/ ettei meidän puhe ole teidän kohtaan niin ja ei ollut.)

18. πιστὸς δὲ ὁ Θεὸς ὅτι ὁ λόγος ἡμῶν ὁ πρὸς ὑμᾶς οὐκ ἐγένετο ναὶ καὶ οὔ.

18. πιστος δε ο θεος οτι ο λογος ημων ο προς υμας ουκ εγενετο ναι και ου 18. pistos de o theos oti o logos emon o pros υmas oυk egeneto nai kai oυ

18 But as God is faithful, our word toward you° did not become yes and no.

18. But as God is true, our word toward you was not yea and nay.

18. Aber, o ein treuer Gott, daß unser Wort an euch nicht Ja und Nein gewesen ist.

18. Ántes como Dios es fiel, nuestra palabra para con vosotros no ha sido sí y no.

18 Верен Бог, что слово наше к вам не было то „да", то „нет".

19 Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".

19 Sillä Jumalan Poika, *Jeesus Kristus*, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme keskenänne saarnanneet, ei ollut "kyllä" ja "ei", vaan Hänessä oli "kyllä.”

19. Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.

19. Sillä Jumalan Poica Jesus Christus joca teidän seasan meildä saarnattu on nimittäin minulda ja Silwanuxelda ja Timotheuxelda ei ollut Nijn ja Ei waan oli hänesä Nijn.

19. Sille se Jumalan Poica Iesus Christus/ ioca teiden seasan meiden cautta sarnattu on/ nimitten/ minulda ia Siluanuselda ia Timotheuselda/ se ei ollut nin ia ei/ waan se oli Henesse Nin. (Sillä se Jumalan Poika Jesus Kristus/ joka teidän seassan meidän kautta saarnattu on/ nimittäin/ minulta ja Silwanukselta ja Timotheukselta/ se ei ollut niin ja ei/ waan se oli hänessä niin.)

19. ὁ γὰρ τοῦ Θεοῦ υἱὸς Ἰησοῦς Χριστὸς ὁ ἐν ὑμῖν δι’ ἡμῶν κηρυχθείς, δι’ ἐμοῦ καὶ Σιλουανοῦ καὶ Τιμοθέου, οὐκ ἐγένετο ναὶ καὶ οὔ, ἀλλὰ ναὶ ἐν αὐτῷ γέγονεν·

19. ο γαρ του θεου υιος ιησους χριστος ο εν υμιν δι ημων κηρυχθεις δι εμου και σιλουανου και τιμοθεου ουκ εγενετο ναι και ου αλλα ναι εν αυτω γεγονεν 19. o gar toυ theoυ υios iesoυs christos o en υmin di emon kerυchtheis di emoυ kai siloυanoυ kai timotheoυ oυk egeneto nai kai oυ alla nai en aυto gegonen

19 For* the Son of God, Jesus Christ, who was preached among you° through us, (that is,) through me and Silvanus and Timothy, did not become yes and no, but in him it has become yes.

19. For the Son of God, Jesus Christ, who was preached among you by us, even by me and Silvanus and Timotheus, was not yea and nay, but in him was yea.

19. Denn der Sohn Gottes, Jesus Christus, der unter euch durch uns gepredigt ist, durch mich und Silvanus und Timotheus, der war nicht Ja und Nein, sondern es war Ja in ihm.

19. Porque el Hijo de Dios, Jesu Cristo, que por nosotros ha sido entre vosotros predicado por mí, y Silvano, y Timoteo, no ha sido sí y no; mas en él ha sido sí.

19 Ибо Сын Божий, Иисус Христос, проповеданный у васнами, мною и Силуаном и Тимофеем, не был „да" и „нет"; но в Нем было „да", –

20 Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

20 Sillä niin paljon kuin Jumalan lupauksia on, Hänessä on "kyllä", *ja Hänessä* on "aamen" Jumalalle kunniaksi meidän välityksellämme.

20. Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.

20. Sillä caicki Jumalan lupauxet owat Nijn hänesä ja owat Amen hänesä Jumalan kijtoxexi meidän cauttam.

20. Sille ette caicki Jumala' Lupauxet ouat nin henesse/ ia ouat Amen henesse/ Jumalan kijtoxexi meiden cauttan. (Sillä että kaikki Jumalan lupaukset owat niin hänessä/ ja owat Amen hänessä/ Jumalan kiitokseksi meidän kauttan)

20. ὅσαι γὰρ ἐπαγγελίαι Θεοῦ, ἐν αὐτῷ τὸ ναί καὶ ἐν αὐτῷ τὸ ἀμὴν, τῷ Θεῷ πρὸς δόξαν δι’ ἡμῶν.

20. οσαι γαρ επαγγελιαι θεου εν αυτω το ναι και εν αυτω το αμην τω θεω προς δοξαν δι ημων 20. osai gar epaggeliai theoυ en aυto to nai kai en aυto to amen to theo pros doksan di emon

20 For* as many things as (are the) promises of God, in him (is) the yes and the amen is in him, for glory to God through us.

20. For all the promises of God in him are yea, and in him Amen, unto the glory of God by us.

20. Denn alle Gottesverheißungen sind Ja in ihm und sind Amen in ihm, Gott zu Lobe durch uns.

20. Porque todas las promesas de Dios son en él sí, y en él Amén para gloria de Dios por nosotros.

20 ибо все обетования Божии в Нем „да" и в Нем „аминь", – в славу Божию, через нас.

21 Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

21 Mutta se, joka lujittaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala,

21. Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,

21. Mutta Jumala on se joca meitä teidän cansan Christuxes wahwista ja on meitä woidellut.

21. Mutta Jumala ombi se/ ioca meite wahwista Christusesa ynne teiden cansan/ ia on woidhellut meite (Mutta Jumala ompi se/ joka meitä wahwistaa Kristuksessa ynnä teidän kanssan/ ja on woidellut meitä.)

21. ὁ δὲ βεβαιῶν ἡμᾶς σὺν ὑμῖν εἰς Χριστὸν καὶ χρίσας ἡμᾶς Θεός,

21. ο δε βεβαιων ημας συν υμιν εις χριστον και χρισας ημας θεος 21. o de βeβaion emas sυn υmin eis christon kai chrisas emas theos

21 Now he who is confirming us together with you° in Christ and anointed us is God,

21. Now he which stablisheth us with you in Christ, and hath anointed us, is God;

21. Gott ist's aber, der uns befestigt samt euch in Christum und uns gesalbt

21. Y el que nos confirma con vosotros en Cristo, y el que nos ungió, es Dios:

21 Утверждающий же нас с вами во Христе и помазавший нас есть Бог,

22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.

22 joka myös on painanut meihin sinetin ja antanut Hengen vakuuden* sydämiimme.

22. Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.

22. Ja lukinnut ja andoi Hengen pandixi meidän sydämihim.

22. ia Insiglanut/ ia annoi Hengen Pantin meiden sydhemihin. (ja insiglanut/ ja antoi Hengen pantin meidän sydämihin.)

22. ὁ καὶ σφραγισάμενος ἡμᾶς καὶ δοὺς τὸν ἀρραβῶνα τοῦ Πνεύματος ἐν ταῖς καρδίαις ἡμῶν.

22. ο και σφραγισαμενος ημας και δους τον αρραβωνα του πνευματος εν ταις καρδιαις ημων 22. o kai sfragisamenos emas kai doυs ton arraβona toυ pneυmatos en tais kardiais emon

22 who also sealed us and gave (us) the down-payment of the Spirit in our hearts.

22. Who hath also sealed us, and given the earnest of the Spirit in our hearts.

22. und versiegelt und in unsre Herzen das Pfand, den Geist, gegeben hat.

22. El cual también nos selló, y nos dió las arras del Espíritu en nuestros corazones.

22 Который и запечатлел нас и дал залог Духа в сердца наши.

23 Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;

23 Mutta kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon.

23. Mutta minä rukoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.

23. Mutta minä otan Jumalan todistajaxi sieluni päälle että minä olen säästänyt teitä sijnä etten minä wielä ole Corinthijn tullut.

23. MUtta mine Jumala' otan Todhistaiaxi/ Sieluni päle/ ette mine olen armainut teite/ sijnä/ ettei mine wiele ole Corinthijn tullut. (Mutta minä Jumalan otan todistajaksi/ sieluni päälle/ että minä olen armainnut teitä/ siinä/ ettei minä wielä ole Korintiin tullut.)

23. Ἐγὼ δὲ μάρτυρα τὸν Θεὸν ἐπικαλοῦμαι ἐπὶ τὴν ἐμὴν ψυχήν, ὅτι φειδόμενος ὑμῶν οὐκέτι ἦλθον εἰς Κόρινθον.

23. εγω δε μαρτυρα τον θεον επικαλουμαι επι την εμην ψυχην οτι φειδομενος υμων ουκετι ηλθον εις κορινθον 23. ego de martυra ton theon epikaloυmai epi ten emen psυchen oti feidomenos υmon oυketi elthon eis korinthon

23 Now I myself call upon God (as) a witness upon my soul, that, I came to Corinth no more (so) sparing you°.

23. Moreover I call God for a record upon my soul, that to spare you I came not as yet unto Corinth.

23. Ich rufe aber Gott an zum Zeugen auf meine Seele, daß ich euch verschont habe in dem, daß ich nicht wieder gen Korinth gekommen bin.

23. Mas yo llamo a Dios por testigo sobre mi alma, de que por perdonaros, no he venido hasta ahora a Corinto:

23 Бога призываю во свидетели на душу мою, что, щадя вас, я доселе не приходил в Коринф,

24 ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

24 Ei niin, että vallitsemme uskoanne, vaan olemme *työtovereja iloksenne*, sillä uskon avulla te kestätte.

24. Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.

24. Ei nijn että me hallidzisimma teidän uscoan waan me olemma auttajat teidän ilohon: sillä te pysytte uscosa.

24. Ei nin ette me Herrauttaisima teiden Usko'na ylitze/ waan me olema Auttaijat teiden ilohon/ sille ette te Uskosa seisotta. (Ei niin että me herrauttaisimme teidän uskonne ylitse/ waan me olemme auttajat teidän ilohon/ sillä että te uskossa seisotte.)

24. οὐχ ὅτι κυριεύομεν ὑμῶν τῆς πίστεως, ἀλλὰ συνεργοί ἐσμεν τῆς χαρᾶς ὑμῶν· τῇ γὰρ πίστει ἑστήκατε.

24. ουχ οτι κυριευομεν υμων της πιστεως αλλα συνεργοι εσμεν της χαρας υμων τη γαρ πιστει εστηκατε 24. oυch oti kυrieυomen υmon tes pisteos alla sυnergoi esmen tes charas υmon te gar pistei estekate

24 Not that we have lordship over your° faith, but are fellow workers of your° joy; for* you° are standing in the faith.

24. Not for that we have dominion over your faith, but are helpers of your joy: for by faith ye stand.

24. Nicht daß wir Herren seien über euren Glauben, sondern wir sind Gehilfen eurer Freude; denn ihr stehet im Glauben.

24. No que nos enseñoreamos de vuestra fé; ántes somos ayudadores de vuestro gozo, porque por la fé estáis en pié.

24 не потому, будто мы берем власть над верою вашею; но мы споспешествуем радости вашей: ибо верою вы тверды.