Ensimmäinen Mooseksen kirja
32
dotonta? Tähän aikaan minä pa-
laan luoksesi tulevana vuonna,
ja Saaralla on silloin poika.
15 Ja Saara kielsi sanoen: En
minä nauranut; sillä hän pelkäsi.
Mutta hän sanoi: Ei ole niin; si-
nä nauroit.
16 Silloin miehet nousivat siitä
ja kääntyivät Sodomaan päin, ja
Aabraham kulki heidän kanssaan
saattaaksensa heitä.
17 Ja Herra sanoi: Salaisinko
minä Aabrahamilta, mitä olen
tekevä?
18 Onhan Aabrahamista tuleva
suuri ja väkevä kansa, ja kaikki
kansakunnat maan päällä tulevat
hänessä siunatuiksi.
19 Sillä minä olen valinnut hä-
net, että hän käskisi lapsiansa ja
perhettänsä, joka jää hänen jäl-
keensä, noudattamaan Herran
tietä ja tekemään sitä, mikä
vanhurskaus ja oikeus on, jotta
Herra antaisi Aabrahamille ta-
pahtua, mitä hän on hänelle lu-
vannut.
20 Niin Herra sanoi: Valitushuuto
Sodoman ja Gomorran tähden
on suuri, ja heidän syntinsä ovat
ylen raskaat.
21 Sentähden minä menen alas
katsomaan, ovatko he todella
tehneet kaiken sen, josta huuto
on minun eteeni tullut, vai eivät-
kö; minä tahdon sen tietää.
22 Ja miehet kääntyivät sieltä ja
kulkivat Sodomaan päin, mutta
Aabraham jäi vielä seisomaan
Herran eteen.
23 Ja Aabraham lähestyi häntä
ja sanoi: Aiotko siis hukuttaa
vanhurskaan yhdessä jumalatto-
man kanssa?
24 Entä jos kaupungissa on vii-
sikymmentä vanhurskasta; aiotko
hukuttaa heidät etkä säästä
paikkaa siellä olevain viiden-
kymmenen vanhurskaan tähden?
25 Pois se, että sinä näin teki-
sit: surmaisit vanhurskaan yh-
dessä jumalattoman kanssa, niin
että vanhurskaan kävisi samoin
kuin jumalattoman! Pois se si-
nusta! Eikö kaiken maan tuomari
tekisi oikeutta?
26 Ja Herra sanoi: Jos löydän
Sodoman kaupungista viisikym-
mentä vanhurskasta, niin minä
heidän tähtensä säästän koko
paikan.
27 Aabraham vastasi ja sanoi:
Katso, olen rohjennut puhua
Herralleni, vaikka olen tomu ja
