Tobian kirja
2508
va rauhallisempaa. Ja minä olen
varma siitä, että kotimaassa ole-
vat veljemme hajotetaan pois
hyvästä maasta, ja Jerusalem
tulee autioksi, ja Jumalan huone,
joka siellä on, poltetaan poroksi
ja jää joksikin aikaa autioksi.
5. Sitten Jumala jälleen armah-
taa heitä ja vie heidät takaisin
heidän omaan maahansa, ja he
rakentavat temppelin - ei kuiten-
kaan edellisen vertaista - ja se
pysyy, kunnes maailmanajat ovat
täyttyneet. Senjälkeen he palaa-
vat pakkosiirtolaisuutensa pai-
koista ja rakentavat Jerusalemin
ihanaksi. Ja Jumalan huone, jo-
ka siellä on, rakennetaan ylen
loistavaksi, niinkuin profeetat
ovat siitä kaupungista puhuneet.
6. Ja kaikki pakanat kääntyvät
totuudessa pelkäämään Herraa
Jumalaa, ja he kaivavat maahan
epäjumalainsa kuvat.
7. Ja kaikki pakanat ylistävät
Herraa. Ja hänen oma kansansa
kiittää Jumalaa, ja Herra korot-
taa kansansa. Ja niin saavat
iloita kaikki, jotka totuudessa ja
vanhurskaudessa rakastavat Her-
raa Jumalaa, osoittaen laupeutta
veljillemme.
8. Ja nyt, lapseni, lähde pois
Niinivestä, sillä on käyvä, juuri
niinkuin profeetta Joonas on
puhunut.
9. Mutta sinä pidä laki ja käskyt
ja ole armelias ja oikeamielinen,
että menestyisit.
10. Hautaa minut kunniallisesti,
ja äitisi minun viereeni, mutta
älkää sitten enää jääkö Niini-
veen. Ajattela, poikani, mitä
Naadab teki kasvatusisälleen
Akiakarille, kuinka hän syöksi
hänet valosta pimeyteen ja kuin-
ka hän hänet palkitsi. Akiakar
pelastui, mutta tuota toista koh-
tasi kosto, ja hänen täytyi astua
alas pimeyteen. Akiakar antoi
almuja, ja hän pelastui kuoleman
paulasta, minkä Naadab oli hä-
nelle virittänyt; mutta tämä lan-
kesi siihen itse ja joutui tuhon
omaksi.
11. Katsokaa nyt siis, lapseni,
mitä armeliaisuus vaikuttaa ja
miten vanhurskaus pelastaa.»
Näin sanoen hän vaipui kuole-
maan vuoteellensa. Hän oli sil-
loin sadan viidenkymmenen kah-
deksan vuoden vanha. Ja Tobias
hautasi hänet suurella kunnialla.
12. Ja kun Hanna kuoli, hautasi
