Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2287
1 Tiedättehän itsekin, veljet, ett-
ei tulomme teidän tykönne ollut
turha;
2 vaan, vaikka me ennen, niin-
kuin tiedätte, olimme kärsineet
Filippissä ja meitä siellä oli pa-
hoin pidelty, oli meillä kuitenkin
Jumalassamme rohkeutta puhua
teille Jumalan evankeliumia, suu-
ressa kilvoituksessa.
3 Sillä meidän kehoituspuheem-
me ei lähde eksymyksestä eikä
epäpuhtaasta mielestä eikä ole
kavaluudessa puhuttua;
4 vaan niinkuin Jumala on kat-
sonut meidän kelpaavan siihen,
että meille uskottiin evankeliumi,
niin me puhumme, emme, niin-
kuin tahtoisimme olla mieliksi
ihmisille, vaan Jumalalle, joka
koettelee meidän sydämemme.
5 Sillä me emme koskaan ole
liikkuneet liehakoivin sanoin, sen
te tiedätte, emmekä millään te-
kosyyllä voittoa ahnehtineet;
Jumala on todistajamme,
6 emmekä ole etsineet kunniaa
ihmisiltä, emme teiltä emmekä
muilta,
7 vaikka me Kristuksen aposto-
leina olisimme voineet vaatia ar-
vonantoa; vaan me olimme lem-
peät teidän keskuudessanne,
niinkuin imettävä äiti, joka vaalii
lapsiansa;
8 niin mekin, teitä hellien, ha-
lusimme antaa teille, ei ainoas-
taan Jumalan evankeliumia, vaan
oman henkemmekin, sillä te olit-
te meille rakkaiksi tulleet.
9 Muistattehan, veljet, meidän
työmme ja vaivamme: yöt ja
päivät työtä tehden, ettemme
ketään teistä rasittaisi, me julis-
timme teille Jumalan evanke-
liumia.
10 Te olette meidän todista-
jamme, ja Jumala, kuinka pyhät
ja oikeamieliset ja nuhteettomat
me olimme teitä kohtaan, jotka
uskotte,
11 samoinkuin te tiedätte, kuin-
ka me, niinkuin isä lapsiansa,
kehoitimme itsekutakin teistä ja
rohkaisimme teitä,
12 ja teroitimme teille, että tei-
dän on vaeltaminen arvollisesti
Jumalan edessä, joka kutsuu tei-
tä valtakuntaansa ja kirk-
kauteensa.
13 Ja sentähden me myös lak-
kaamatta kiitämme Jumalaa sii-
tä, että te, kun saitte meiltä
kuulemanne Jumalan sanan, otit-
