Apostolien teot
2151
koituksensa perille, nostivat ank-
kurin ja kulkivat aivan likitse
Kreetaa.
14 Mutta ennen pitkää syöksyi
saaren päällitse raju tuuli, niin
sanottu koillismyrsky.
15 Kun laiva ryöstäytyi sen mu-
kaan eikä voinut nousta tuuleen,
jätimme sen valtoihinsa ja jou-
duimme tuuliajolle.
16 Ja päästyämme erään pie-
nen, Klauda nimisen saaren suo-
jaan me töintuskin saimme ven-
heen korjuuseen.
17 Vedettyään sen ylös he ryh-
tyivät varokeinoihin ja sitoivat
laivan ympäri köysiä, ja kun pel-
käsivät ajautuvansa Syrtteihin,
laskivat he purjeet alas, ja niin
he ajelehtivat.
18 Mutta kun rajuilma ankarasti
ahdisti meitä, heittivät he seu-
raavana päivänä lastia mereen,
19 ja kolmantena päivänä he
omin käsin viskasivat mereen
laivan kaluston.
20 Mutta kun ei aurinkoa eikä
tähtiä näkynyt moneen päivään
ja kova myrsky painoi, katosi
meiltä viimein kaikki pelastumi-
sen toivo.
21 Kun oli oltu kauan syömättä,
niin Paavali nousi heidän keskel-
lään ja sanoi: "Miehet, teidän
olisi pitänyt noudattaa minun
neuvoani eikä lähteä Kreetasta;
siten olisitte säästyneet tästä
vaivasta ja vahingosta.
22 Mutta nyt minä kehoitan tei-
tä olemaan rohkealla mielellä,
sillä ei yksikään teistä huku, ai-
noastaan laiva hukkuu.
23 Sillä tänä yönä seisoi minun
tykönäni sen Jumalan enkeli,
jonka oma minä olen ja jota
minä myös palvelen,
24 ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali,
keisarin eteen sinun pitää me-
nemän; ja katso, Jumala on lah-
joittanut sinulle kaikki, jotka si-
nun kanssasi purjehtivat.'
25 Olkaa sentähden rohkealla
mielellä, miehet; sillä minulla on
se usko Jumalaan, että niin käy,
kuin minulle on puhuttu.
26 Mutta jollekin saarelle mei-
dän täytyy viskautua."
27 Ja kun tuli neljästoista yö
meidän ajelehtiessamme Adrian-
merellä, tuntui merimiehistä kes-
kiyön aikaan, että lähestyttiin jo-
takin maata.
28 Ja luodattuaan he huomasi-
vat syvyyden olevan kaksikym-
