Hesekiel
1608
minun käskyni, rikkoivat minun
sapattini ja heidän silmänsä pä-
lyivät heidän isiensä kivijumalain
perään.
25 Niinpä minäkin annoin heille
käskyjä, jotka eivät olleet hyviä,
ja oikeuksia, joista he eivät voi-
neet elää,
26 ja annoin heidän saastua
lahjoistansa, siitä, että polttivat
uhrina kaiken, mikä avasi äidin-
kohdun, jotta saattaisin heidät
kauhun valtaan ja he tulisivat
tietämään, että minä olen Herra.
27 Sentähden puhu Israelin hei-
molle, ihmislapsi, ja sano heille:
Näin sanoo Herra, Herra: Vielä
niinkin ovat isänne minua her-
janneet, että ovat olleet uskot-
tomat minua kohtaan.
28 Kun minä toin heidät maa-
han, jonka olin kättä kohottaen
luvannut heille antaa, niin missä
vain he näkivät korkean kukku-
lan tai tuuhean puun, siinä he
uhrasivat teurasuhrinsa ja antoi-
vat vihastuttavat uhrilahjansa,
siinä panivat esiin suloisesti
tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuo-
dattivat juomauhrinsa.
29 Niin minä sanoin heille: 'Mikä
tämä uhrikukkula on, jolle te
menette?' Ja niin sai sellainen
nimen uhrikukkula aina tähän
päivään asti.
30 Sentähden sano Israelin hei-
molle: Näin sanoo Herra, Herra:
Ettekö te saastuta itseänne
isienne tiellä? Ettekö kulje uskot-
tomina heidän iljetystensä jäljes-
sä?
31 Ettekö ole saastuttaneet it-
seänne kaikilla kivijumalillanne
aina tähän päivään asti, kun
tuotte lahjojanne ja panette lap-
senne käymään tulen läpi? Ja
minäkö antaisin teidän kysyä
minulta neuvoa, te Israelin hei-
mo? Niin totta kuin minä elän,
sanoo Herra, Herra, en anna
minä teidän kysyä minulta neu-
voa.
32 Se, mikä on tullut teidän
mieleenne, ei totisesti ole tapah-
tuva - se, mitä sanotte: 'Me
tahdomme olla pakanain kaltai-
sia, muitten maitten sukukuntain
kaltaisia, niin että palvelemme
puuta ja kiveä.'
33 Niin totta kuin minä elän,
sanoo Herra, Herra: totisesti mi-
nä olen hallitseva teitä väkevällä
kädellä, ojennetulla käsivarrella
ja vuodatetulla vihalla.
