Jobin kirja
1105
37 luku
Elihuun neljännen puheen jatkoa:
Luonnonilmiöt todistavat Juma-
lan viisautta ja voimaa, eikä ih-
misjärki käsitä hänen ihmeellisiä
tekojaan; sentähdesn peljätkööt
häntä ihmiset.
1 Niin, siitä vapisee sydämeni ja
hypähtää paikoiltansa.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen ää-
nensä pauhinaa ja kohinaa, joka
käy hänen suustansa.
3 Hän laskee sen kaikumaan
kaiken taivaan alla, lähettää lei-
mauksensa maan ääriin asti.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän
korottaa väkevän äänensä jyli-
nän, eikä hän säästä salamoi-
taan, äänensä raikuessa.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa
äänensä jylinän, hän tekee suu-
ria tekoja, joita emme käsittää
taida.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Pu-
toa maahan', samoin sadekuu-
rolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kä-
det, että kaikki ihmiset hänen
tekonsa tietäisivät.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja py-
syvät luolissansa.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää,
pohjan ilmalta pakkanen.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy
jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Hän myös kuormittaa pilvet
kosteudella ja hajottaa välähte-
levät ukkosvaarunsa.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hä-
nen ohjauksestaan, tehdäkseen
maanpiirin päällä kaiken, mitä
hän niille määrää.
13 Hän antaa niiden osua mil-
loin maalle vitsaukseksi, milloin
siunaukseksi.
14 Ota tämä korviisi, Job; py-
sähdy ja tarkkaa Jumalan ihme-
töitä.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä
tekonsa teettää ja kuinka hän
antaa pilviensä leimausten lois-
taa?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen,
hänen ihmeensä, joka on kaikki-
tietävä?
17 Sinä, jonka vaatteet kuume-
nevat, kun maa on raukeana
etelän helletuulesta,
18 kaarrutatko sinä hänen kans-
sansa taivaan, joka on vahva
kuin valettu kuvastin?
19 Neuvo, mitä meidän on hä-
