ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
620
siis minulle, mitä Samuel sanoi
teille?
16. Saul vastasi sedällensä: hän
sanoi yksivakaisesti aasintammat
jo löydetyksi; mutta kuninkaan
valtakunnasta ei hän mitään hä-
nelle puhunut, mitä Samuel hä-
nelle sanonut oli.
17. III. Mutta Samuel antoi kut-
sua kansan kokoon Herran tykö
Mitspaan.
18. Ja sanoi Israelin lapsille:
näin sanoo Herra Israelin Juma-
la: minä johdatin Israelin Egyptis-
tä, ja vapahdin teidät Egyptiläis-
ten käsistä ja kaikkein valtakun-
tain käsistä, jotka teitä vaivasi-
vat.
19. Ja te hylkäsitte tänäpänä
teidän Jumalanne*, joka teidät
kaikesta vastoinkäymisestänne ja
murheestanne auttanut on, ja
sanoitte: pane meille kuningas.
Nyt siis käykäät Herran eteen
sukuinne ja päämiestenne jäl-
keen.
20. Kuin Samuel oli koonnut
kaikki Israelin sukukunnat*, lan-
kesi arpa BenJaminin sukuun.
21. Mutta kuin hän BenJaminin
suvun kutsui lankoinensa edes,
lankesi arpa Matrin suvun päälle,
ja lankesi Kisin pojan Saulin
päälle. Ja he etsivät häntä, mut-
ta ei häntä löydetty.
22. Ja he kysyivät Herralta, oliko
hän vielä sinne tuleva. Herra
vastasi: katso, hän on lymyttänyt
itsensä astiain alle.
23. Niin he juoksivat ja toivat
hänen sieltä. Ja hän seisoi kan-
san keskellä, ja hän oli päätänsä
(a) pitempi kaikkea kansaa.
24. Ja Samuel sanoi kaikelle
kansalle: näettekö, kenenkä Her-
ra on valinnut? sillä ei hänen
vertaistansa ole yhtään kaikessa
kansassa. Niin huusi kaikki kansa
ja sanoi: olkoon kuninkaalle on-
neksi!
25. Ja Samuel sanoi kansalle
kaikki valtakunnan oikeuden*, ja
kirjoitti kirjaan+, ja pani sen Her-
ran eteen. Ja Samuel päästi kai-
ken kansan, itsekunkin kotiansa.
26. IV. Ja Saul meni myös kotia
Gibeaan, ja yksi osa sotaväestä
meni hänen kanssansa, joiden
sydämen Jumala käänsi.
27. Mutta monikahdat Belialin
lapset sanoivat: mitä tämä aut-
taa meitä? ja katsoivat hänen
ylön* ja ei tuoneet hänelle mi-
tään lahjaa+. Mutta hän teesken-
