DANIEL
1796
den miehen Juudalaisten vankien
seasta, joka kuninkaalle selityk-
sen sanoa taitaa.
26. Kuningas vastasi ja sanoi
Danielille, joka Belsatsariksi kut-
suttiin: oletko sinä se, joka mi-
nulle sen unen, jonka minä näh-
nyt olen, ja hänen selityksensä
ilmoittaa taidat?
27. Daniel vastasi kuninkaan
edessä ja sanoi: sitä salautta,
jota kuningas anoo, ei viisaat,
tähtientutkiat, oppineet ja noidat
taida kuninkaalle ilmoittaa.
28. Vaan Jumala on taivaissa,
joka taitaa salaiset asiat julistaa,
hän tiettäväksi teki kuningas Ne-
bukadnetsarille, mitä tulevaisina
aikoina tapahtuman pitää*. Tämä
on sinun unes ja sinun näkys,
kuin sinä makasit.
29. Sinä kuningas vuoteessas
ajattelit mitä tästedes tapahtu-
man pitäis; ja se, joka salaiset
ilmoittaa, hän on sinulle osoitta-
nut, kuinka tapahtuman pitää.
30. Niin ovat senkaltaiset asiat
minulle ilmoitetut, ei minun vii-
sauteni tähden, niinkuin se olis
suurempi kuin kaikkein, jotka
elävät, vaan sentähden että sen
selitys pitäis kuninkaalle tiettä-
väksi tuleman, ja sinä saisit si-
nun sydämes ajatukset tietää.
31. Sinä kuningas näit, ja katso,
suuri ja korkia kuva seisoi suu-
rella kirkkaudella sinun edessäs;
ja se oli hirmuinen nähdä.
32. Sen kuvan pää oli parhaim-
masta kullasta; mutta sen rinta
ja käsivarret olivat hopiasta; sen
vatsa ja lanteet olivat vaskesta.
33. Sen sääret olivat raudasta;
sen jalat olivat puolittain raudas-
ta ja puolittain savesta.
34. Sen sinä näit, siihenasti kuin
yksi kivi temmattiin ilman käsiä,
ja löi sen kuvan jalkoihin, jotka
raudasta ja savesta olivat, ja
murensi ne rikki.
35. Silloin tulivat ne kaikki mu-
serretuksi, rauta, savi, vaski, ho-
pia ja kulta, ja tulivat niinkuin
akanat suviriihessä, ja tuuli vei
ne pois, niin ettei niiden siaa
ensinkään löydetty; mutta kivi
joka kuvaa löi, tuli suureksi vuo-
reksi, niin että se kokonaan
maan täytti.
36. Tämä on uni; nyt me tah-
domme kuninkaalle sen selityk-
sen sanoa:
37. Sinä kuningas olet kuningas-
ten kuningas*, jolle Jumala tai-
