ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
ja ei päästänyt kansaa.
1. 2 Mos.9. Luku.
I. Egyptin 5. vitsaus, eläinten rutto. II. 6. vitsaus, paisumat. III 7. vitsaus,
rakeet ja ukkonen; joista Pharao kyllä nöyryyttää itsensä; mutta paatuu
taas pahuuteensa.
2 Mos.9:I. Niin Herra sanoi Mosekselle, mene Pharaon tykö, ja sano
hänelle: näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani
palvelemaan minua.
2 Mos.9:2. Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:
2 Mos.9:3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla,
hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä,
lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.
2 Mos.9:4. Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin
ettei mitään kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.
2 Mos.9:5. Ja Herra määräsi ajan, sanoen: tämän Herra tekee huomenna
maassa.
2 Mos.9:6. Ja Herra teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja
kuoli*: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.
2 Mos.9:7. Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin
karjasta yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt
kansaa.
2 Mos.9:8. II. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne
täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon
edessä.
2 Mos.9:9. Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää
oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat
koko Egyptin maalla.
2 Mos.9:10. Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja
Moses paiskasi sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä
