RUUTIN KIRJA
Ruut, ja asuivat siellä liki kymmenen ajastaikaa.
5. Ja kuolivat nekin molemmat, sekä Mahlon että Kiljon, ja se vaimo jäi
jälkeen kahdesta pojastansa ja miehestänsä.
II. 6. Ja hän nousi miniöinensä ja palasi Moabilaisten maalta; sillä hän
oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, että Herra oli etsinyt
kansaansa ja antanut heille leipää.
7. Ja hän läksi pois siitä paikasta, jossa hän oli ollut, molempain
miniöinsä kanssa; ja kuin he matkustivat tiellä palataksensa Juudan
maalle,
8. Sanoi Noomi kahdelle miniällensä: menkäät ja palatkaat kukin teidän
äitinne huoneesen: tehköön Herra teille laupiuden, niin kuin te olette
niille kuolleille ja minulle tehneet!
9. Herra antakoon teidän kummankin löytää levon miehensä huoneessa!
Ja hän suuta antoi heidän, ja he korottivat äänensä ja itkivät,
10. Ja sanoivat hänelle: sinun kanssas me käymme kansas tykö.
11. Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttäreni: miksi te tahdotte minun
kanssani käydä? kuinka minä taidan lapsia saada minun kohdussani
teille mieheksi?
II. 5. Mos.25:5. Koska veljekset asuvat ynnä, ja yksi heistä kuolee
pojatoinna, niin ei pidä kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista
miestä toisesta suvusta; mutta hänen miehensä veli menkään hänen
tykönsä, ja ottakaan veljensä siassa häntä avioksensa.
12. Palatkaat, minun tyttäreni, ja menkäät, sillä minä olen ylen vanha
miestä ottamaan; ja vaikka minä sanoisin: se on toivottava, että minä
ottaisin tänä yönä itselleni miehen ja synnyttäisin poikia,
13. Kuinka te odottaisitte niin kauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja
kuinka te taidatte viivyttää, ettette ota miestä? Ei, minun tyttäreni: sillä
minä suuresti murehdin teidän tähtenne, ja Herran käsi on sattunut
minuun.
14. Niin he korottivat äänensä ja itkivät vielä hartaammasti; ja Orpa
