JOSUAN KIRJA
22. Ja Josua sanoi kansalle: te olette teillenne todistajat, että te
valitsitte teillenne Herran, palvellaksenne häntä. Ja he sanoivat: me
olemme todistajat.
23. Niin pankaat nyt teidän tyköänne muukalaiset jumalat pois, jotka
teidän seassanne ovat, ja kumartakaat teidän sydämenne Herran
Israelin Jumalan tykö.
24. Ja kansa sanoi Josualle: me tahdomme palvella Herraa meidän
Jumalaamme, ja olemme hänen äänellensä kuuliaiset.
25. Niin Josua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa, ja asetti säädyn
ja oikeuden heidän eteensä Sikemissä.
26. Ja Josua kirjoitti kaikki nämä sanat Jumalan lakikirjaan, ja otti
suuren kiven, ja pystytti sen siinä tammen alla*, joka oli Herran pyhässä.
1. Mos.35:4. Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat jumalat, jotka
heidän käsissänsä olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidän korvissansa
olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönä.
Tuom.9:6. Ja kaikki päämiehet Sikemistä ja koko Millon huone
kokoontuivat, ja menivät ja asettivat Abimelekin kuninkaaksi korkian
tammen tykönä*, joka Sikemissä on.
27. Ja Josua sanoi kaikelle kansalle: katso, tämä kivi pitää oleman
todistus meidän vaiheellamme; sillä hän on kuullut kaikki Herran puheet,
jotka hän meidän kanssamme puhunut on, ja pitää oleman teille
todistus, ettette teidän Jumalaanne kiellä.
28. Ja niin antoi Josua kansan mennä, itse kunkin perintöönsä.
II. Tuom.2:6. Ja kuin Josua oli päästänyt kansan tyköänsä, ja
Israelin
lapset menneet itse kukin perintöönsä, maata omistamaan,
III. 29. Ja sen jälkeen tapahtui, että Josua Nunin poika, Herran palvelia,
kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena.
Tuom.2:8. Mutta kuin Josua Nunin poika Herran palvelia kuoli, sadan ja
kymmenen ajastaikaisena,
