P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan
Jumalan edessä osoitamme§.
12. Emme taas kerskaa itsiämme teidän edessänne; vaan me annamme
teille tilan kerskataksenne meistä*, että teilläkin olis kerskaamista niitä
vastaan, jotka itsiänsä kasvoin jälkeen kerskaavat ja ei sydämen
jälkeen+.
2 Kor.1:14. Niin kuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me
olemme teidän kerskaamisenne, niin kuin tekin meidän kerskauksemme
Herran Jesuksen päivänä olette.
I. 2 Kor.3:1. Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli
tarvitsemmeko me, niin kuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli
kiitoskirjaa teiltä?
2 Kor.10:8. Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin* meidän
vallastamme+, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne,
ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,
II. 2 Kor.10:12. Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata
niihin, jotka itsiänsä ylistävät*; mutta että he itse heillänsä heitänsä
mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään
ymmärrä.
2 Kor.11:12. Mutta mitä minä teen, sen minä tahdon tehdä, että minä
heiltä tilan ottaisin pois, jotka etsivät tilaa kerskata, että he ovat niin
kuin me.
13. Sillä jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle olemme, eli
jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.
I. 2 Kor.11:1. Oi jospa te vähänkin minun tyhmyyttäni kärsisitte! Ja tosin
te minua kärsitte.
III. 2 Kor.11:16. Taas sanon minä, ettei yhdenkään pidä minua tyhmäksi
luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niin kuin
tyhmääkin, että minä myös vähä kerskaisin.
