P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
sanois: siirrä itses ja kukistu mereen! eikä epäilisi sydämessänsä, vaan
uskois ne tapahtuvan* mitä hän sanoo; niin hänelle tapahtuu, mitä hän
sanoo.
Luuk.17:6. Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niin kuin sinapin
siemen, ja te sanoisitte tälle metsä fiikuna puulle: nouse ylös juurines ja
istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
1 Kor.12:8. Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta*,
toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:
1 Kor.12:9. Mutta toiselle usko siitä yhdestä Hengestä: toiselle lahjat
terveeksi tehdä* siinä yhdessä Hengessä:
3. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä
antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi
minulle mitään hyödyllinen.
II. 4. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias*. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus
ole tyly, ei hän paisu:
1 Piet.4:8. Mutta ennen kaikkia pitäkäät keskenänne palava rakkaus; sillä
rakkaus peittää paljon rikoksia.
5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi*, ei hän vihaan
syty, ei hän pahaa ajattele,
1 Kor.10:24. Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen.
Phil.2:4. Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen
parasta.
Phil.2:21. Sillä he etsivät kaikki omaansa* ja ei niitä mitkä Jesuksen
Kristuksen ovat.
6. Ei hän vääryydestä iloitse*, mutta hän iloitsee totuudesta+:
Ps.10:3. Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne
siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
Ps.15:4. Joka jumalattomat katsoo ylön*, vaan kunnioittaa Jumalaa
