P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
saarnaamaan, ei sanan viisaudella*, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
I. 1 Kor.2:1. Ja, rakkaat veljet, kuin minä teidän tykönne tulin*, en minä
tullut korkeilla sanoilla enkä syvällä viisaudella+ ilmoittamaan teille
Jumalan todistusta.
1 Kor.2:4. Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa
ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,
1 Kor.2:13. Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen
viisaus opettaa*, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me
tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.
III. 2 Piet.1:16. Sillä emmepä me ole kavaloita juttuja noudatelleet*, teille
tiettäväksi tehdessämme meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimaa ja
tulemista; vaan me olemme itse nähneet hänen suuren kunniansa+,
18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus*, jotka kadotetaan; mutta
meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima+.
1 Kor.4:10. Me olemme tomppelit Kristuksen tähden, mutta te
toimelliset* Kristuksessa: me heikot+, mutta te väkevät: te kunnialliset,
mutta me katsotut ylön.
Rom.1:16. Sillä en minä häpee* Kristuksen evankeliumia; sillä se on
Jumalan voima+ itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin
Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle§.
19. Sillä kirjoitettu on: minä kadotan viisasten viisauden, ja
ymmärtäväisten ymmärryksen minä hylkään.
Job.5:12. Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi*, ettei heidän kätensä
mitään toimittaa taida.
Job.5:13. Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo
kukistetaan,
Jes.29:14. Niin minä myös teen tälle kansalle ihmeellisesti, hirmuisesti, ja
kamalasti, että heidän viisastensa viisaus hukkuu, ja heidän
ymmärtäväistensä ymmärrys kätketään.
