APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
4. Sillä Kristus on lain loppu*, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
II. Matt.5:17. Älkäät luulko, että minä tulin lakia ja prophetaita
päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.
Ap. T.13:38. Sen tähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että
teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
2 Kor.3:13. Ja emme tee niin kuin Moses, joka kasvoillensa peitteen
pani*, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.
Gal.3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö*, että
me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka
ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
3 Mos.18:5. Sen tähden pitää teidän minun säätyni pitämän ja minun
oikeuteni: se ihminen, joka niitä tekee, hän elää niissä; sillä minä olen
Herra.
Hes.20:11. Annoin minä heille minun säätyni, ja minun oikeuteni heille
tiettäväksi tein*: se ihminen joka ne tekee, hän elää niissä+.
Gal.3:12. Mutta laki ei ole uskosta, vaan ihminen, joka ne tekee, hän elää
niissä.
6. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano
sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaaseen? se on Kristusta tänne
tuoda alas.
II. 5 Mos.30:11. Sillä tämä käsky, kuin minä sinulle tänäpänä käsken, ei
ole sinulta salattu*, eikä myös kaukana,
5 Mos.30:12. Eikä myös taivaassa, ettäs sanoisit: kuka astuu ylös
taivaasen, ja tuo meille sen, kuullaksemme sitä ja tehdäksemme sen
jälkeen?
7. Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista
jälleen tuoda?
