PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
5. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykönäs sillä kirkkaudella, joka
minulla sinun tykönäs oli ennen kuin tämä maailma olikaan.
II. 6. Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta
annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he
kätkivät.
7. He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
8. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne
ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat,
että sinä minun lähetit.
Joh.16:27. Sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja
uskoitte minun Jumalasta lähteneen.
Joh.16:30. Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän, ja et sinä tarvitse,
että joku sinulta kysyy, sen tähden me uskomme sinun Jumalasta
lähteneen.
9. Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile,
vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omas.
10. Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun*: ja
minä olen kirkastettu heissä.
Joh.16:15. Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun*; sen tähden minä
sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
11. En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä
tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun
nimes tähden, että he olisivat yksi niin kuin mekin!
Joh.10:30. Minä ja Isä olemme yhtä.
12. Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä
sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä
kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu
täytettäisiin.
