PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
7. Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja
sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
5 Mos.17:7. Todistajain käsi pitää ensin oleman hänen päällensä
tappamaan häntä ja sitte kaiken kansan käsi*: sinun pitää eroittaman
pahan sinun seastas+.
8. Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
9. Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnolta voitetut, läksivät he
ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä,
ja vaimo seisoi siinä.
10. Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa,
sanoi hän hänelle: vaimo, missä ovat sinun päälle kantajas? Onko sinua
kenkään tuominnut?
11. Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua
tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.
II. 12. Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman
valkeus*: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa
elämän valkeuden.
Joh.1:5. Ja valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys käsittänyt.
Joh.1:9. Se oli totinen valkeus*, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka
maailmaan tulevat;
Joh.9:5. Niin kauvan kuin minä olen maailmassa, niin olen minä
maailman valkeus.
Joh.12:35. Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän
kanssanne*, vaeltakaat niin kauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys
teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän
menee+.
Joh.12:46. Minä tulin valkeudeksi maailmaan*, että jokainen, joka uskoo
minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman.
13. Pharisealaiset sanoivat hänelle: sinä todistat itsestäs; ei sinun
