PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
30. Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän,
kiitti, mursi ja antoi heille.
31. Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi
heidän edestänsä.
32. Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä
palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne
yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34. Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
1 Kor.15:5. Ja että hän nähtiin Kephaalta ja sitte
kahdeltatoistakymmeneltä.
35. Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä
oli tuttu leivän murtamisessa.
III. 36. Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän
keskellänsä* ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
III. Mark.16:14. Viimein, kuin yksitoistakymmentä* atrioitsivat, ilmestyi
hän, ja soimasi heidän epäuskoansa ja heidän sydämensä kankiutta,
ettei he uskoneet niitä, jotka hänen nähneet olivat nousseeksi ylös.
III. Joh.20:19. Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat
suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon
tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä* ja sanoi heille: rauha
olkoon teille!
37. Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset
tulevat sydämeenne?
39. Katsokaat käsiäni ja jalkojani*, että minä itse olen: ruvetkaat minuun
ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla
olevan.
Joh.20:20. Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja
