PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini,
jonka minä kadotin.
10. Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä
yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
III. 11. Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
12. Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta,
joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
13. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut,
meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa
irstaisuudessa.
14. Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen
siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
15. Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka
hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
16. Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään
hänelle sitäkään antanut.
17. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun
isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
18. Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä
olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
19. Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua
niin kuin yhden palkollisistas.
20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli,
näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä*, ja juosten
lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
Hes.33:11. Niin sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra,
ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että jumalatoin kääntyis
tiestänsä ja eläis*. Palatkaat, palatkaat teidän pahoista teistänne! ja
miksi teidän pitäis kuoleman, te Israelin huone?
Ap. T.2:39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu*, ja
kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme
