PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he
nähneet olivat.
37. Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta,
kohtasi heitä paljo väkeä.
II. Mark.9:14. Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa
heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.
38. Ja katso, yksi mies huusi kansasta*, sanoen: Mestari! minä rukoilen
sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.
III. Matt.17:14. Ja kuin he kansan tykö tulivat, tuli yksi mies* hänen
tykönsä ja lankesi polvillensa hänen eteensä,
39. Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä,
niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä
runtelee.
40. Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei
he voineet.
41. Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka
kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo
poikas tänne.
42. Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta
Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen
isällensä.
43. Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta
koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän
opetuslapsillensa:
V. 44. Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen
Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.
IV. Matt.16:21. Siitä ajasta rupesi Jesus julistamaan* opetuslapsillensa,
että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein
päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena
