MARKUKSEN EVANKELIUMI
Ap. T.28:8. Niin tapahtui, että Publiuksen isä sairasti vilutautia ja
vatsankipua, jonka tykö Paavali meni, rukoili ja pani kätensä hänen
päällensä, ja paransi hänen.
19. Ja Herra, sitte kuin hän oli heille puhunut, otettiin ylös taivaasen ja
istui Jumalan oikialle kädelle.
Ps.110:7. Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä.
IV. Luuk.24:50. Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan*, ja nosti
kätensä ja siunasi heitä.
Luuk.24:51. Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä
ja meni ylös taivaaseen.
Ap. T.1:2. Hamaan siihen päivään asti, jona hän otettiin ylös, sitte kuin
hän apostoleille, jotka hän valinnut oli, Pyhän Hengen kautta oli käskyn
antanut;
Ap. T.1:3. Joille hän myös kärsimisensä jälkeen oli itsensä eläväksi
osoittanut moninaisilla merkeillä, ja näkyi heille* neljäkymmentä päivää,
ja puhui heille Jumalan valtakunnasta.
Ap. T.1:9. Ja kuin hän nämät sanonut oli, otettiin hän ylös heidän
nähtensä*, ja pilvi vei hänen ylös heidän silmäinsä edestä.
20. Mutta he menivät ja saarnasivat joka paikassa, ja Herra vaikutti
heidän kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkien kautta.
Ap. T.14:3. Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti
Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja
ihmeet* heidän kättensä kautta tapahtua.
Hebr.2:4. Ja Jumala on siihen todistuksensa antanut* sekä ihmeillä että
tunnustähdillä, niin myös moninaisilla voimallisilla töillä ja Pyhän Hengen
jakamisilla+ tahtonsa jälkeen.
P. Markuksen Evankeliumin loppu.
