MARKUKSEN EVANKELIUMI
12. Ja he etsivät häntä kiinni ottaaksensa, ja pelkäsivät kansaa; sillä he
ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli. Ja he jättivät
hänen ja menivät pois.
II. 13. Ja he lähettivät hänen tykönsä muutamat Pharisealaisista ja
Herodilaisista, solmeamaan häntä sanoissa.
II. Matt.22:15. Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he
hänen sanoissa solmeaisivat.
III. Luuk.20:20. Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti
itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni*,
ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
14. Ja he tulivat ja sanoivat hänelle: Mestari, me tiedämme, ettäs olet
totinen ja et tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa, mutta
opetat Jumalan tien totuudessa. Sopiiko keisarille antaa veron, taikka
ei? Pitääkö meidän antaman, taikka ei antaman?
15. Niin hän tiesi heidän viekkautensa, ja sanoi heille: mitä te kiusaatte
minua? Tuokaat minulle raha nähdäkseni.
16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja
päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin.
17. Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: antakaat keisarille, kuin keisarin
ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat*. Ja he ihmettelivät häntä.
Matt.17:25. Sanoi hän: on*. Ja kuin hän tuli huoneesen, ennätti hänen
Jesus, ja sanoi: mitäs luulet, Simon? keiltä maan kuninkaat ottavat tullin
eli veron? omilta lapsiltansa, taikka vierailta?
Matt.22:21. He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat
keisarille, mitkä keisarin ovat*, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
Rom.13:7. Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero,
jolle vero tulee*; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee;
sille kunnia, jolle kunnia tulee.
III. 18. Niin hänen tykönsä tulivat Saddukealaiset, jotka sanovat, ettei
