SALOMON SAARNAAJA
2. Ennen kuin aurinko ja valkeus, kuu ja tähdet pimiäksi tulevat, ja pilvet
tulevat jälleen sateen jälkeen;
3. Silloin koska vartiat huoneessa värisevät, ja väkevät notkistavat
itsensä, ja jauhajat ovat joutilaina, että he harvaksi tulleet ovat, ja näkö
tulee pimiäksi akkunan lävitse;
4. Ja ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee, ja hän
heräjää linnun ääneen, ja kaikki veisun tyttäret vaipuvat.
5. Niin että kukkulat pelkäävät ja vapiset tiellä; koska mandelpuut
kukoistavat, ja heinäsirkat raskaaksi tulevat, ja himo katoo; sillä ihminen
menee sinne, joissa hänen ijankaikkisesti oleman pitää, ja itkijät käyvät
ympäri katuja;
6. Ennen kuin hopiaside katkee, ja kultalähde juoksee ulos, ja ämpäri
ravistuu lähteen tykönä, ja ratas menee rikki kaivon tykönä;
7. Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman*, niin kuin se ollut on, ja
henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö+, joka sen antanut on§.
1 Mos.3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää*, siihen asti
kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa,
ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.
Ps.31:6. Sinun käsiis annan minä henkeni*, sinä olet minun lunastanut,
Herra, sinä totinen Jumala.
Jon.4:3. Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä
kuolisin paremmin kuin eläisin.
Luuk.23:46. Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis
minä annan henkeni*. Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä.
1 Mos.2:7. Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta*, ja puhalsi
hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi+.
II. 8. Se on suuri turhuus, sanoo Saarnaaja, ja kaikki on turhuus.
Saarn.1:2. Se on suuri turhuus, sanoi Saarnaaja, se on suuri turhuus, ja
kaikki mitä on, se on turhuus.
