SALOMON SAARNAAJA
19. Sillä kuka tietää, jos hän viisas eli tyhmä on, ja pitää kuitenkin
hallitseman kaikkia minun töitäni, jotka minä auringon alla viisaasti
tehnyt olen: joka myös on turhuus.
20. Jonkatähden minä käänsin sydämeni kaikista töistäni, jotka minä
auringon alla tein.
21. Sillä ihmisen (joka työnsä viisaudella, ymmärryksellä ja toimella
tehnyt on) täytyy työnsä toiselle jättää*, joka siihen ei mitään tehnyt ole:
se on myös turhuus ja suuri onnettomuus.
Ps.39:7. Vaan he menevät pois niin kuin varjo*, ja tekevät itsellensä
hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa+.
Val. v.5:2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja
huoneemme ulkonaisten omaksi.
22. Sillä mitä ihminen saa kaikesta työstänsä* ja sydämellisestä
surustansa, joka hänellä on ollut auringon alla?
1 Mos.3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää*, siihen asti
kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa,
ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.
1 Mos.31:40. Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on
paennut minun silmistäni.
23. Vaan kivun, mielikarvauden ja murheen kaikkena elinaikanansa*, niin
ettei hänen sydämensä saa yölläkään lepoa: se myös on turhuus.
Saarn.5:16. Kaiken elinaikansa on hän pimeydessä syönyt, suuressa
murheessa, sairaudessa ja surussa.
III. 24. Eikö ihmisen ole parempi syödä ja juoda, ja tehdä sielullensa
hyvää hänen töistänsä*? Minä näin sen myös olevan Jumalan kädestä.
II. Saarn.3:12. Sen tähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole,
kuin iloita, ja hyvää tehdä elinaikanansa.
Saarn.3:22. Ja minä näin, ettei mitään ole parempaa, kuin että ihminen
