PSALTTARIT
3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten
lapset.
Ps.104:29. Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat
heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Ps.104:30. Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä
uudistat maan muodon.
Saarn.1:4. Yksi suku menee pois, ja toinen tulee jälleen; vaan maa pysyy
ijankaikkisesti.
4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niin kuin eilinen päivä*, joka
meni ohitse, ja niin kuin vartio yöllä.
2 Piet.3:8. Mutta tätä yhtä ei pidä teiltä salattaman, minun rakkaani: yksi
päivä on Herran edessä niin kuin tuhannen ajastaikaa, ja tuhannen
ajastaikaa niin kuin yksi päivä.
II. 5. Sinä vuodatat heitä niin kuin kosken, ja he ovat niin kuin uni, niin
kuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Job.14:2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo,
ja ei pysy.
6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja
kuivettuu.
Ps.103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin
kukkanen kedolla:
Ps.103:16. Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä
hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Jes.40:6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää
saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin
kedon kukkanen.
Jes.40:7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi
siihen. Kansa tosin on ruoho.
