JOBIN KIRJA
I. Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2. Niin totta kuin Jumala elää*, joka minun oikeuteni kieltää, ja
Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
Jes.45:23. Minä vannon itse kauttani, ja minun suustani on
vanhurskauden sana käyvä ulos, ja sen pitää vahvana pysymän: minulle
pitää kaikki polvet kumartaman*, ja kaikki kielet vannoman,
Job.34:5. Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas*, ja Jumala on
kieltänyt minulta oikeuteni+.
3. Niin kauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus
minun sieraimissani,
4. Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä
petosta ottaman eteensä.
5. Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihen asti kuin
minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
Job.33:9. Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
6. Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun
omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
7. Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun
vastahakoiseni vääräksi.
II. 8. Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska
Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
Matt.16:26. Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman
voittais, ja sielullensa sais vahingon? taikka mitä antaa ihminen sielunsa
lunastukseksi?
Luuk.12:20. Mutta Jumala sanoi hänelle: sinä tyhmä! tänä yönä sinun
sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sinä valmistanut olet?
9. Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa*, kuin hänelle ahdistus
tulee?
