JOBIN KIRJA
ulos.
20. Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani*, ja en minä taida
nahallani peittää hampaitani.
Job.30:30. Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni
ovat helteestä palaneet.
Ps.102:6. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Val. v.4:8. Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei
heitä kaduilla tuta taideta; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa, se
kuivettui niin kuin puu.
21. Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun
ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut.
22. Miksi te vainootte minua niin kuin Jumalakin, ja ette taida minun
lihastani ravittaa?
III. 23. Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja
painettaisiin!
24. Raudalla* kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
I. Jer.17:1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja
heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,
25. Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästä lähin
maan päällä seisova.
26. Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan
minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
1 Kor.13:12. Sillä nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa*, mutta
silloin kasvoista kasvoihin+: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä
tunnen niin kuin minä tuttu olen§.
27. Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä*,
ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
