JOBIN KIRJA
II. 5. Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta
hartaasti,
6. Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee
rauhalliseksi hurskautes majan.
7. Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon
lisääntymän.
8. Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta*, ja rupee kysymään heidän
isiltänsä+.
5 Mos.4:32. Kysele entisiä aikoja, jotka ovat olleet sinun edelläs, siitä
päivästä, jona Jumala loi ihmisen maan päälle, ja yhdestä taivaan
äärestä niin toiseen ääreen: jos ikänä niin suuri asia tapahtunut on, eli
senkaltaista on ikänä kuultu?
1 Mos.47:9. Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja
kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei
ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.
1 Aika K.29:15. Sillä me olemme muukalaiset ja oudot* sinun edessäs,
niin kuin kaikki meidän isämmekin: meidän ikämme on maan päällä niin
kuin varjo+, ja ei täällä ole yhtään viipymystä.
Ps.39:13. Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja
älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun
tykönäs ja vieras*, niin kuin kaikki minun isäni.
9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän
elämämme on niin kuin varjo* maan päällä.
Job.14:2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo,
ja ei pysy.
Ps.39:7. Vaan he menevät pois niin kuin varjo*, ja tekevät itsellensä
hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa+.
Ps.144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta*: hänen aikansa katoo niin
kuin varjo+.
