ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
I. Ja monen päivän perästä tuli Herran sana Elian tykö kolmantena
vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minä annan sataa
maan päälle.
2. Ja Elia meni näyttämään itsiänsä Ahabille; vaan sangen kallis aika oli
Samariassa.
3. Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hänen huoneensa haltia: (Ja Obadia
pelkäsi Herraa suuresti.
4. Sillä kuin Isebel hukutti Herran prophetat, otti Obadia sata prophetaa
ja kätki ne, viisikymmentä kuhunkin luolaan, ja elätti heidät leivällä ja
vedellä.)
5. Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lävitse kaikkein vesi lähdetten
tykö ja kaikkein ojain tykö, jos löydettäisiin ruohoja hevosille ja muuleille
elatukseksi, ettei kaikki eläimet hukkuisi.
6. Ja he jakoivat itsensä vaeltamaan maata lävitse: Ahab vaelsi
yksinänsä yhtä tietä myöten ja Obadia toista tietä yksinänsä.
7. Kun Obadia tiellä oli, katso, silloin kohtasi hänen Elia; ja kuin hän
tunsi hänen, lankesi hän kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?
8. Hän sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.
9. Ja hän sanoi: mitä minä olen rikkonut, ettäs annat palvelias Ahabin
käsiin tappaa minua?
10. Niin totta kuin Herra sinun Jumalas elää, ei ole yhtään kansaa eli
valtakuntaa, kuhunka minun herrani ei ole lähettänyt, sinua etsimään. Ja
koska he ovat sanoneet: ei hän ole tässä, on hän vannottanut sitä
valtakuntaa ja kansaa, ettet sinä ole löydetty.
11. Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.
12. Ja taitais tapahtua, kuin minä menisin pois sinun tyköäs, niin ottais
Herran henki sinun pois, ja en minä tietäisi kuhunka, ja minä sitte tulisin
ja sanoisin sen Ahabille, ja hän ei löytäisi sinua, niin hän tappais minun.
Mutta minä sinun palvelias pelkään Herraa hamasta nuoruudestani.
13. Eikö minun herralleni ole sanottu, mitä minä tehnyt olen, kuin Isebel
tappoi Herran prophetat? ja minä kätkin sata Herran prophetaa luoliin,
