ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
sanoi; puhu!
15. Ja hän sanoi: sinä tiedät, että valtakunta oli minun, ja kaikki Israel
oli kääntänyt kasvonsa minun puoleeni, että minä olisin kuningas*;
mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja on tullut veljeni omaksi: Herralta
on se hänelle tullut+.
II. 1 Kun. K.1:5. Mutta Adonia Haggitin poika* korotti itsensä ja sanoi:
minä tahdon olla kuningas; ja rakensi itsellensä vaunut ja hevosmiehiä,
ja viisikymmentä miestä juoksemaan edellänsä.
1 Aika K.22:9. Katso, poika, joka sinulle syntyy, on oleva levollinen mies;
sillä minä annan levon kaikilta vihollisiltansa hänen ympärillänsä:
sentähden pitää hänen nimensä oleman Salomo; sillä minä annan
rauhan ja levon Israelille hänen elinaikanansa.
1 Aika K.22:10. Hänen pitää rakentaman minun nimelleni huoneen,
hänen pitää oleman minun poikani, ja minä olen hänen isänsä*: ja minä
vahvistan hänen valtakuntansa istuimen Israelissa ijankaikkisesti+.
1 Aika K.28:5. Ja kaikkein poikaini seassa (sillä Herra on antanut minulle
monta poikaa) on hän valinnut poikani Salomon* istumaan Herran
valtakunnan istuimella Israelin ylitse,
16. Nyt rukoilen minä yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitä kieltäis.
Ja hän sanoi hänelle: puhu!
17. Hän sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillä ei hän sinulta kiellä: että
hän antais minulle Abisagin Sunemista emännäksi.
18. BatSeba sanoi: oikein! minä puhun kuninkaalle sinun puolestas.
19. Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hänen kanssansa
Adonian puolesta; ja kuningas nousi ja meni häntä vastaan, ja kumarsi
häntä ja istui istuimellensa. Ja kuninkaan äidin eteen pantiin istuin, ja
hän istui siihen hänen oikialle puolellensa.
20. Ja hän sanoi: minä rukoilen vähän rukouksen sinulta, älä sitä
minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: rukoile, äitini: en minä sinulta
kiellä.
