TOINEN SAMUELIN KIRJA
32. Ja Barsillai oli sangen ijällinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen;
hän oli ravinnut kuningasta, kuin hän Mahanaimissa* oli; sillä hän oli
sangen jalo mies.
1 Kun. K.2:7. Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, että he
syövät sinun pöydältäs, sen tähden että he pitivät itsensä minun tyköni,
kuin minä pakenin veljes Absalomin edestä.
33. Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, minä ravitsen sinun
minun kanssani Jerusalemissa.
34. Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla enää
on elää, että minä menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?
35. Minä olen jo tänäpänä kahdaksankymmenen ajastaikainen,
tietäisinkö minä, mikä hyvä eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mitä
hän syö ja juo? taikka kuulisinko minä silleen veisaajain ja laulajain
ääntä? Miksi palvelias pitäis vaivaaman herraani kuningasta?
36. Sinun palvelias menee vähä Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: minkä
tähden kuningas tahtoo minulle näin kostaa?
37. Salli siis nyt palvelias palata jällensä, että minä kuolisin minun
kaupungissani ja haudattaisiin isäni ja äitini hautaan: ja katso, tässä on
sinun palvelias Kimeham, hän menköön herrani kuninkaan kanssa: ja tee
hänelle, mitä sinulle on kelvollinen.
38. Kuningas vastasi: Kimehamin pitää seuraaman minua ylitse, ja minä
teen hänelle, mikä sinulle on otollinen, ja kaikki mitäs minulta anot, teen
minä sinulle.
39. Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi
kuningas Barsillain suuta ja siunasi häntä, ja hän palasi kotiansa.
40. Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi häntä; ja kaikki
Juudan väki oli saattanut kuningasta ylitse, niin myös puoli Israelin
kansasta.
VI. 41. Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tykö ja
sanoivat hänelle: miksi meidän veljemme Juudan miehet ovat
