ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
7. Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi
nukkuneena vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen
päänsä pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.
8. Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes
sinun kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden
kerran, niin etten minä enään tarvitse kertoa sitä.
9. Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa
kätensä Herran voideltuun ja on viatoin?
Ps.7:5. Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani
rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua
vihasivat;
10. Vielä sanoi David: niin totta kuin Herra elää; jollei Herra lyö häntä,
elikkä tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaan ja huku,
11. Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, että minä satuttaisin
käteni Herran voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta
ja vesimalja, ja käykäämme.
12. Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he
menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli
heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä
uni heidän päällensä.
II. 13. Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas
vuoren kukkulalle, että iso väli oli heidän välillänsä.
14. Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös
vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat
kuningasta?
15. Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises
Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on
mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.
16. Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin Herra elää,
te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua.
