ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
kuulla saivat, että muutamat olivat asettuneet kuninkaan käskyä
vastaan, ja antauneet kaupungista
ulos erämaihin, salaisiin paikkoihin, lymyttääksensä ja pelastaaksensa
itsensä, ja että paljo kansaa oli heidän seuraansa mennyt;
32. Kiiruhtivat he karkaamaan heidän päällensä sabbatin päivänä, ja
antoivat heille sanoa: vieläkö te nyt 'tahdotte kovakorvaiset olla?
33. Käykäät ulos ja tehkäät mitä kuningas on käskenyt, ja te saatte olla
rauhassa.
34. Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa sabbatia, niin
kuin kuningas käskee.
35. Ja he hyökkäsivät sodalla heidän päällensä.
36. Ja ne, jotka siellä olivat, ei itseänsä puolustaneet, eikä kiveäkään
heittäneet, eikä myös luolankaan suuta tukinneet, vaan sanoivat:
37. Me tahdomme näin kuolla viattomuudessamme: taivas ja maa
todistavat, että te meitä väärin ja viattomasti tapatte.
38. Ja niin he hyökkäsivät heidän päällensä sabbatina, ja tappoivat
heidät, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, tuhannen ihmistä, ja heidän
karjansa.
2 Makk.6:11. Muutamat olivat yöllä itsensä lymyttäneet luoliin, että he
olisivat sabbatia pitäneet: ne, (kuin Philippus sen tietää sai), poltettiin;
sillä ei he tahtoneet itsiänsä varjella, ettei he sabbatia rikkoneet olisit.
39. Kuin Matatias ja hänen ystävänsä sen kuulla saivat, murehtivat he
sangen kovin,
40. Ja sanoivat toinen toisellensa: jos me kaikki niin tehdä tahdomme,
kuin meidän veljemme tehneet ovat, ja emme sodi pakanoita vastaan,
että me varjelisimme
henkemme ja lakimme, niin ei heidän ole työtä meitä peräti hukuttaa
maan päältä.
41. Ja he päättivät keskenänsä, sanoen: jos he tulevat meidän
päällemme sabbatina, niin varjelkaamme meitämme, ettemme kaikki
hukkuisi, niin kuin meidän veljemme vuorten rotkoissa murhatut ovat.
