JESUS SIRAKIN KIRJA
Viheliäinen ja surkia meno on kaikkein ihmisten elämällä, hamasta äidin
kohdusta niin siihen asti kuin he jälleen maahan haudataan, joka on
meidän kaikkein äitimme.
Job.1:21. Ja sanoi: alasti olen minä tullut äitini kohdusta, ja alasti pitää
minun sinne jälleen menemän*; Herra antoi ja Herra otti: Herran nimi
olkoon kiitetty!
I. Job.14:1. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä
levottomuutta,
2. Täällä on aina murhe, pelko ja viimein kuolema odotettavana,
3. Niin sen, joka Suuressa kunniassa istuu, kuin halvimmankin maan
päällä;
4. Niin sen, joka silkkiä ja kruunua kantaa, kuin senkin, joka rohtimiin on
puetettu.
5. Täällä on aina viha, kiivaus, tuska, sota ja kuoleman vaara, riita ja
tora; ja kuin ihminen yöllä lepää ja makaa vuoteessansa, niin tulevat
monet ajatukset eteen,
6. Ja vaikka hän vähän lepoa saa, niin ei se kuitenkaan mitään ole; sillä
hän peljätetään unissansa, niin kuin hän vihamiehet näkis.
Job.7:13. Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun
kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
Job.7:14. Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
7. Ja kuin hän herää, ja näkee olevansa ilman vaaraa, niin se on hänelle
niin kuin sille, joka sodasta on päässyt ja ihmettelee, ettei siellä hätää
ollut.
8. Senkaltaista tapahtuu kaikelle lihalle, sekä ihmisille että eläimille,
mutta jumalattomille seitsemän kertaa enempi.
9. Murha, veri, riita, miekka, vahinko, nälkä, hukka ja vaiva, kaikki nämät
ovat asetetut jumalattomia vastaan.
Sir.39:35. Tuli, rakeet, nälkä, kuolema, kaikki nämät ovat luodut
kostamaan.
