Neljäs Mooseksen kirja
591
kuolee,
21. tahi vihaa kantaen lyö
häntä kädellään, niin että hän
kuolee, rangaistakoon lyöjä
kuolemalla, sillä hän on
tahallinen tappaja; verenkostaja
ottakoon sellaisen tappajan
hengiltä, milloin vain hänet
tapaa.
22. Mutta jos joku vahingossa,
vaan ei vihassa, satuttaa toista
tai heittää häntä jollakin
esineellä, millä hyvänsä, ilman
murhaamisen tarkoitusta,
23. tahi jos hän kivellä, jolla
voi lyödä kuoliaaksi,
huomaamattansa satuttaa
toista, niin että tämä kuolee,
eikä hän ollut hänen
vihamiehensä eikä tarkoittanut
häntä vahingoittaa,
24. niin seurakunta ratkaiskoon
tappajan ja verenkostajan välin
näiden säädösten mukaan.
25. Ja seurakunta päästäköön
tappajan verenkostajan
kädestä, ja seurakunta
antakoon hänen palata
turvakaupunkiin, johon hän oli
paennut, ja siellä hän asukoon
pyhällä öljyllä voidellun
ylimmäisen papin kuolemaan
asti.
26. Mutta jos tappaja menee
sen turvakaupungin alueen
ulkopuolelle, johon hän on
paennut,
27. ja verenkostaja tapaa hänet
ulkopuolella hänen
turvakaupunkinsa aluetta ja
verenkostaja surmaa tappajan,
niin ei hän joudu verenvikaan;
28. sillä hänen on asuttava
turvakaupungissaan ylimmäisen
papin kuolemaan asti. Mutta
ylimmäisen papin kuoltua
tappaja saa palata
perintömaallensa.
29. Ja tämä olkoon teillä
oikeussäädöksenä sukupolvesta
sukupolveen, missä asuttekin.
30. Jos joku lyö toisen
kuoliaaksi, surmattakoon
tappaja todistajien antaman
todistuksen nojalla; mutta
yhden todistajan todistuksen
nojalla älköön ketään
kuolemalla rangaistako.
1. Moos. 9:6 Joka ihmisen
veren vuodattaa, hänen
verensä on ihminen vuodattava,
sillä Jumala on tehnyt ihmisen
kuvaksensa.
