Johanneksen ilmestys
5707
valtaistuimella istuu, ja
kumartaen rukoilevat häntä,
joka elää aina ja iankaikkisesti,
ja heittävät kruununsa
valtaistuimen eteen sanoen:
Ilm. 19:4 Ja ne kaksikymmentä
neljä vanhinta ja neljä olentoa
lankesivat maahan ja
kumartaen rukoilivat Jumalaa,
joka valtaistuimella istuu, ja
sanoivat: Amen, halleluja!
6. Luku
1. Ja minä näin, kuinka Karitsa
avasi yhden niistä seitsemästä
sinetistä, ja kuulin yhden niistä
neljästä olennosta sanovan
niinkuin ukkosen äänellä: Tule!
1Kor. 5:7 Peratkaa pois vanha
hapatus, että teistä tulisi uusi
taikina, niinkuin te olettekin
happamattomat; sillä onhan
meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Ilm. 4:6-7 Ja valtaistuimen
edessä oli ikäänkuin lasinen
meri, kristallin näköinen; ja
valtaistuimen keskellä ja
valtaistuimen ympärillä oli neljä
olentoa, edestä ja takaa silmiä
täynnä.
7. Ja ensimmäinen olento oli
leijonan näköinen, ja toinen
olento nuoren härän näköinen,
ja kolmannella olennolla oli
ikäänkuin ihmisen kasvot, ja
neljäs olento oli lentävän
kotkan näköinen.
Ilm. 5:1-2 Ja minä näin
valtaistuimella-istuvan oikeassa
kädessä kirjakäärön, sisältä ja
päältä täyteen kirjoitetun,
seitsemällä sinetillä suljetun.
2. Ja minä näin väkevän
enkelin, joka suurella äänellä
kuulutti: Kuka on arvollinen
avaamaan tämän kirjan ja
murtamaan sen sinetit?
Ilm. 5:6 Ja minä näin, että
valtaistuimen ja niiden neljän
olennon ja vanhinten keskellä
seisoi Karitsa, ikäänkuin
teurastettu; sillä oli seitsemän
sarvea ja seitsemän silmää,
jotka ovat ne seitsemän
Jumalan henkeä, lähetetyt
kaikkeen maailmaan.
Ilm. 5:8 Ja kun se oli ottanut
kirjan, niin ne neljä olentoa ja
kaksikymmentä neljä vanhinta
lankesivat Karitsan eteen, ja
heillä oli kantele kullakin, ja
