Jaakobin kirje
5621
pian kuin heidän takaa-ajajansa
olivat menneet.
8. Mutta ennenkuin he olivat
laskeutuneet levolle, nousi hän
heidän luoksensa katolle ja
sanoi miehille:
9. Minä tiedän, että Herra
antaa teille tämän maan ja
että kauhu teitä kohtaan on
vallannut meidät ja että kaikki
maan asukkaat menehtyvät
pelkoon teidän edessänne.
10. Sillä me olemme kuulleet,
kuinka Herra kuivasi
Kaislameren vedet teidän
tieltänne, kun lähditte Egyptistä,
ja mitä te teitte niille kahdelle
amorilaisten kuninkaalle tuolla
puolella Jordanin, Siihonille ja
Oogille, jotka te vihitte tuhon
omiksi.
11. Kun me sen kuulimme,
raukesi meidän sydämemme,
eikä kenessäkään ole enää
rohkeutta asettua teitä vastaan;
sillä Herra, teidän Jumalanne,
on Jumala ylhäällä taivaassa ja
alhaalla maan päällä.
12. Niin vannokaa nyt minulle
Herran kautta, että niinkuin
minä olen tehnyt teille
laupeuden, tekin teette
laupeuden minun isäni
perheelle; ja antakaa minulle
varma merkki siitä,
13. että jätätte eloon minun
isäni, äitini, veljeni, sisareni ja
kaikki heidän omaisensa ja
pelastatte meidät kuolemasta.
14. Niin miehet sanoivat
hänelle: Me vastaamme
hengellämme teidän
hengestänne, jos vain ette
ilmaise tätä meidän asiaamme.
Kun Herra antaa meille tämän
maan, niin me osoitamme
sinulle laupeutta ja
uskollisuutta.
15. Ja hän laski heidät
köydellä alas ikkunasta, sillä
hänen talonsa oli kiinni
kaupungin muurissa, niin että
hän asui muurissa kiinni.
Joos. 6:17 Kaupunki ja kaikki,
mitä siinä on, vihittäköön tuhon
omaksi Herran kunniaksi;
ainoastaan portto Raahab
jääköön henkiin, hän ja kaikki,
jotka ovat hänen kanssaan
hänen talossansa, sillä hän
piilotti tiedustelijat, jotka me
lähetimme.
Joos. 6:23 Silloin ne nuoret
miehet, jotka olivat olleet
