Johanneksen ensimmäinen kirje
5587
19. Siitä me tiedämme, että
olemme totuudesta, ja me
saatamme hänen edessään
rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme
syyttää meitä, niin Jumala on
suurempi kuin meidän
sydämemme ja tietää kaikki.
Ps. 139:1-16. Veisuunjohtajalle;
Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit
minua ja tunnet minut.
2. Istunpa minä tahi nousen,
sinä sen tiedät; sinä ymmärrät
minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä
sen havaitset, ja kaikki minun
tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa
minun kielelläni, jota sinä,
Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut
edestä ja takaa ja laskenut
kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle
ylen ihmeellinen, ylen korkea
käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä,
kussa ei sinun Henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi
edestä?
8. Jos minä taivaaseen
nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni
tekisin, niin katso, sinä olet
siellä.
9. Jos minä kohoaisin
aamuruskon siivillä ja asettuisin
asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua
taluttaisi, sinun oikea kätesi
tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin:
Peittäköön minut pimeys, ja
valkeus minun ympärilläni
tulkoon yöksi,
12. niin ei pimeyskään olisi
sinulle pimeä: yö valaisisi
niinkuin päivä, pimeys olisi
niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun
munaskuuni, sinä kudoit minut
kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että
olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi,
sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet
sinulta salatut, kun minut
salassa valmistettiin, kun minut
taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut
jo idussani. Minun päiväni olivat
määrätyt ja kirjoitetut kaikki
