Paavalin toinen kirje korinttolaisille
5008
4. Luku
1. Sentähden, kun meillä on
tämä virka sen laupeuden
mukaan, joka on osaksemme
tullut, me emme lannistu,
1 Kor. 7:25 Mutta neitsyistä
minulla ei ole Herran käskyä,
vaan minä sanon ajatukseni
niinkuin se, joka on Herralta
saanut sen laupeuden, että
hän on luotettava.
1 Kor. 15:10 Mutta Jumalan
armosta minä olen se, mikä
olen, eikä hänen armonsa
minua kohtaan ole ollut turha,
vaan enemmän kuin he kaikki
minä olen työtä tehnyt, en
kuitenkaan minä, vaan Jumalan
armo, joka on minun kanssani.
2 Kor. 3:6 joka myös on tehnyt
meidät kykeneviksi olemaan
uuden liiton palvelijoita, ei
kirjaimen, vaan Hengen; sillä
kirjain kuolettaa, mutta Henki
tekee eläväksi.
2. vaan olemme hyljänneet
kaikki häpeälliset salatiet, niin
ettemme vaella kavaluudessa
emmekä väärennä Jumalan
sanaa, vaan julkituomalla
totuuden me suositamme
itseämme jokaisen ihmisen
omalletunnolle Jumalan edessä.
Room. 1:16 Sillä minä en
häpeä evankeliumia; sillä se on
Jumalan voima, itsekullekin
uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin, sitten myös
kreikkalaiselle.
2 Kor. 2:17 Sillä me emme ole
niinkuin nuo monet, jotka
myyskentelevät Jumalan sanaa;
vaan puhtaasta mielestä,
niinkuin Jumalan vaikutuksesta,
Jumalan edessä, me
Kristuksessa puhumme.
2 Kor. 5:11 Kun siis tiedämme,
mitä Herran pelko on, niin me
koetamme saada ihmisiä
uskomaan, mutta Jumala kyllä
meidät tuntee; ja minä toivon,
että tekin omissatunnoissanne
meidät tunnette.
2 Kor. 6:4-5 vaan kaikessa me
osoittaudumme Jumalan
palvelijoiksi: suuressa
kärsivällisyydessä, vaivoissa,
hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa,
meteleissä, vaivannäöissä,
