Neljäs Mooseksen kirja
497
koko Herran kansa olisi
profeettoja, niin että Herra
antaisi henkensä heihin!
30. Sitten Mooses siirtyi
takaisin leiriin ja hänen
kanssaan Israelin vanhimmat.
31. Mutta Herran lähettämä
tuuli nousi ja ajoi edellään
viiriäisiä mereltä päin ja painoi
niitä leiriin päivänmatkan
laajuudelta joka suunnalle
leiristä, lähes kahden kyynärän
korkeuteen maasta.
2. Moos. 16:13 Ja illalla tuli
viiriäisiä, ja ne peittivät leirin,
ja aamulla laskeutui kastesumu
leirin ympärille.
Ps. 78:26 Hän nosti taivaalle
itätuulen ja ajoi voimallaan
esiin etelätuulen;
32. Silloin kansa ryhtyi
kokoamaan viiriäisiä ja kokosi
niitä koko sen päivän ja koko
yön ja koko seuraavan päivän.
Vähin määrä, jonka joku sai
kootuksi, oli kymmenen
hoomer-mittaa. Ja he levittivät
niitä pitkin leiriä kuivamaan.
33. Mutta lihan vielä ollessa
heidän hampaissaan, ennenkuin
se oli syöty loppuun, syttyi
Herran viha kansaa kohtaan, ja
Herra tuotti kansalle hyvin
suuren surman.
34. Ja sen paikan nimeksi
pantiin Kibrot-Hattaava, koska
sinne haudattiin kansasta ne,
jotka olivat antautuneet
halunsa valtaan.
(Nimi merkitsee: halun haudat.)
35. Kibrot-Hattaavasta kansa
lähti liikkeelle Haserotia kohti
ja pysähtyi Haserotiin.
12. Luku
1. Mutta Mirjam ja Aaron
parjasivat Moosesta
etiopialaisen naisen tähden,
jonka hän oli ottanut
vaimokseen; sillä hän oli
ottanut vaimokseen
etiopialaisen naisen.
2. Ja he sanoivat: Ainoastaan
Mooseksen kauttako Herra
puhuu? Eikö hän puhu myös
meidän kauttamme? Ja Herra
kuuli sen.
3. Mutta Mooses oli sangen
nöyrä mies, nöyrempi kuin
kukaan muu ihminen maan
päällä.
