Luukkaan evankeliumi
4207
10. Sinähän vedit minut äitini
kohdusta, sinä annoit minun
olla turvassa äitini rinnoilla;
11. sinun huomaasi minä olen
jätetty syntymästäni saakka,
sinä olet minun Jumalani
hamasta äitini kohdusta.
12. Älä ole minusta kaukana,
sillä ahdistus on läsnä, eikä
auttajaa ole.
13. Minua saartavat väkevät
sonnit, Baasanin härät
piirittävät minut,
14. avaavat kitansa minua
vastaan, niinkuin raatelevat,
kiljuvat leijonat.
15. Niinkuin vesi minä olen
maahan vuodatettu; kaikki
minun luuni ovat irti
toisistansa; minun sydämeni on
niinkuin vaha, se on sulanut
minun rinnassani.
16. Minun voimani on
kuivettunut kuin saviastian siru,
ja kieleni tarttuu suuni lakeen,
ja sinä lasket minut alas
kuoleman tomuun.
17. Sillä koirat minua piirittävät,
pahain parvi saartaa minut,
minun käteni ja jalkani, niinkuin
jalopeurat.
18. Minä voin lukea kaikki
luuni; he katselevat minua
ilkkuen;
19. he jakavat keskenänsä
minun vaatteeni ja heittävät
minun puvustani arpaa.
20. Mutta sinä, Herra, älä ole
kaukana, sinä, minun
väkevyyteni, riennä avukseni.
21. Vapahda minun sieluni
miekasta, minun ainokaiseni
koirain kynsistä.
22. Pelasta minut jalopeuran
kidasta, villihärkäin sarvista -
vastaa minulle.
23. Minä julistan sinun nimeäsi
veljilleni, ylistän sinua
seurakunnan keskellä.
24. Te, jotka pelkäätte Herraa,
ylistäkää häntä. Kunnioittakaa
häntä, kaikki Jaakobin siemen,
kaikki Israelin siemen, peljätkää
häntä.
25. Sillä hän ei halveksi kurjan
kärsimystä, ei katso sitä ylen,
eikä kätke häneltä kasvojansa,
vaan kuulee hänen
avuksihuutonsa.
26. Sinusta on minun
ylistyslauluni suuressa
seurakunnassa; minä täytän
lupaukseni häntä pelkääväisten
edessä.
