Joonan kirja
3511
Ps. 104:27 Ne kaikki odottavat
sinua, että antaisit heille ruuan
ajallansa.
Ps. 147:9 ja antaa ruuan
eläimille, kaarneen pojillekin,
kun ne huutavat.
Joel 1:20 Metsän eläimetkin
sinua ikävöivät, sillä vesipurot
ovat kuivuneet ja tuli on
kuluttanut erämaan laitumet.
9. Ehkäpä Jumala jälleen katuu
ja kääntyy vihansa hehkusta,
niin ettemme huku.
Jer. 18:8 mutta jos se kansa
kääntyy pois pahuudestaan,
josta minä sitä uhkasin, niin
minä kadun sitä pahaa, jota
ajattelin tehdä sille.
Joel 2:14 Ehkä hän vielä katuu
ja jättää jälkeensä siunauksen:
ruokauhrin ja juomauhrin
Herralle, teidän Jumalallenne.
10. Kun Jumala näki heidän
tekonsa, että he kääntyivät
pois pahalta tieltänsä, niin
Jumala katui sitä pahaa, minkä
hän oli sanonut tekevänsä
heille, eikä tehnyt sitä.
1. Moos. 6:6 niin Herra katui
tehneensä ihmiset maan päälle,
ja hän tuli murheelliseksi
sydämessänsä.
2. Moos. 32:14 Niin Herra katui
sitä turmiota, jonka hän oli
uhannut tuottaa kansallensa.
Aam. 7:3 Niin Herra katui sitä.
Ei se ole tapahtuva, sanoi
Herra.
Aam. 7:6 Niin Herra katui sitä.
Ei sekään ole tapahtuva, sanoi
Herra, Herra.
4. Luku
1. Mutta Joona pahastui tästä
kovin, ja hän vihastui.
2. Ja hän rukoili Herraa ja
sanoi: Voi Herra! Enkö minä
sitä sanonut, kun olin vielä
omassa maassani? Siksihän
minä ehätin pakenemaan
Tarsiiseen. Sillä minä tiesin,
että sinä olet armahtavainen ja
laupias Jumala, pitkämielinen ja
armosta rikas, ja että sinä
kadut pahaa.
2. Moos. 34:6 Ja Herra kulki
hänen ohitsensa ja huusi:
Herra, Herra on laupias ja
