Hesekielin kirja
3158
18. Mutta minäkin teen, minkä
teen, vihassani: en sääli enkä
armahda; ja vaikka he huutavat
minun korviini suurella äänellä,
minä en heitä kuule.
Sananl. 1:28 Silloin he minua
kutsuvat, mutta minä en
vastaa, etsivät minua, mutta
eivät löydä.
Jer. 11:11 Sentähden, näin
sanoo Herra: Katso, minä
tuotan heille onnettomuuden,
josta heillä ei ole pääsyä; ja
kun he minua huutavat, en
minä kuule heitä.
Hes. 5:11 Sentähden, niin totta
kuin minä elän, sanoo Herra,
Herra: Totisesti, koska olet
saastuttanut minun pyhäkköni
kaikilla iljetyksilläsi ja kaikilla
kauhistuksillasi, käännyn
minäkin pois, en sääli enkä
armahda.
9. Luku
1. Sitten hän huusi suurella
äänellä minun korviini ja sanoi:
Tulkaa, kaupungin rankaisijat,
ja kullakin olkoon tuhoaseensa
kädessään!
2. Ja katso, kuusi miestä tuli
Yläportilta päin, joka on
pohjoista kohden, ja kullakin oli
kädessä hävitysaseensa. Mutta
yksi mies oli heidän keskellään,
puettu pellavavaatteisiin ja
vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he
tulivat ja asettuivat seisomaan
vaskialttarin ääreen.
Hes. 8:3 Hän ojensi ikäänkuin
käden ja otti minua pääni
hiussuortuvasta, ja henki nosti
minut maan ja taivaan välille ja
vei minut Jerusalemiin Jumalan
näyissä, sisemmän portin
ovelle, joka on pohjoista
kohden, sinne missä oli
kiivauspatsas, joka oli
herättänyt Herran kiivauden.
Ilm. 15:1 Ja minä näin toisen
tunnusmerkin taivaassa, suuren
ja ihmeellisen: seitsemän
enkeliä, joilla oli seitsemän
viimeistä vitsausta, sillä niissä
Jumalan viha täyttyy.
Ilm. 15:6 ja ne seitsemän
enkeliä, joilla oli ne seitsemän
vitsausta, lähtivät temppelistä,
puettuina puhtaisiin, hohtaviin
pellavavaatteisiin ja rinnoilta
vyötettyinä kultaisilla vöillä.
